Omien eron jälkeisten tunteiden erottaminen lasten arkielämästä. Pystyy ajattelemaan ja toimimaan enemmän lasten tarpeiden pohjalta

Sain tukea siihen, kuinka kohtaan lapsen ikävän ja raivon kodin vaihtotilanteissa

Nämä palautteet on saatu vanhemmilta, jotka ovat osallistuneet Vanhemman neuvo®-vertaistukiryhmään. Ammattilaisena on palkitsevaa kulkea ryhmäläisten kanssa kahdeksan viikkoa kestävää yhteistä matkaa eron jälkeiseen vanhemmuuteen. Viikoittaisissa tapaamisissa pysähdytään miettimään eroa ja sen tuomia muutoksia niin omaan, kuin lasten elämään. Pohjan kestävälle muutokselle tuo huomion kiinnittäminen omaan itseen, ex-kumppanin syyttelyn sijaan. Vaikka peiliin katsominen on välillä kivuliasta, on se myös voimauttavaa, sillä omaan toimintaan pystyy vaikuttamaan.

Vanhemman osallistuminen ryhmään tuo hyvää myös perheen lapsille. Ryhmässä on turvallista miettiä, miltä eron jälkeinen arki näyttää lasten silmin. Miten sallia ja kestää itse lasten ikävää, surua tai iloa toisen vanhemman luona. Toisilta vanhemmilta saa myös hyviä käytännön vinkkejä siihen, miten saada kahden kodin arki toimivammaksi.

Se että saa olla ja onkin kaksi erilaista kotia eikä lasten tarvitse huolehtia vanhempien voinnista

Oivalsin lapsessa sellaisia piirteitä, jotka liittyvät eroon ja miksi lapsi alkanut käyttäytyä niin.

Vanhemman neuvo®-ryhmän ohjaaminen onkin monelle työntekijälle virkistävää vaihtelua perustyöhön. Ryhmän selkeä struktuuri ja huolella mietityt sisällöt vievät ryhmää eteenpäin. Työntekijänä pääsee todistamaan vanhempien moniäänistä keskustelua. Ryhmässä etsitään jokaiselle vanhemmalle ja hänen lapselleen omannäköistä sekä toimivaa olemisen tapaa eron jälkeisessä arjessa.

En ole yksin asian kanssa ja muillakin on samat pulmat. Keskustelut muiden kanssa. 

Vertaistuki tuntuu hyvältä. Vanhemmuuden roolien miettiminen todella kiinnostavaa.  Tunne, ettei ole yksin tunteidensa kanssa. Asioiden avaaminen ryhmätöiden jälkeen. 

Sain ryhmästä itse energiaa minkä voimin jaksan itse parempana ja hyvinvoivampana äitinä. Ohjaajien kommentit ja ajatukset myös selkiytti oma ajatus maailmaani.

Kokemus vertaistuen voimasta näkyy selvästi ryhmän käyneiden vanhempien palautteissa. Ammatillisesti ohjattu vertaistuki on toimiva tuki elämän muutoskohdissa, mahdollistetaan se myös eron kokeneille vanhemmille.

Tutustu maaliskuussa julkaistuun Yhteistyövanhemmuuden käsikirjaan. Käsikirjassa tarkastellaan vanhempien välisen yhteistyön merkitystä sekä tutkimustiedon että asiakastyön tuoman ymmärryksen avulla. Käsikirja on luettavissa verkossa Yhteistyövanhemmuuden käsikirja 

Teksti: Maarita Kettunen, Ero lapsiperheessä -työn asiantuntija

Nuori vanhemmuus eron tunnemyllerryksessä (15.4.2019)

Punainen viiva mullistaa elämän 

Monet vanhemmuuteen liittyvät pulmat ja pohdinnat ovat samoja riippumatta siitä minkä ikäisenä lapsen saa. Vanhemmaksi tulo on kasvun paikka, jossa lapsen tarpeet asetetaan etusijalle. Nuoreen vanhemmuuteen liittyykin usein kaksoishaaste: nuoruuden kehitysvaihe, jossa nuori itsenäistyy ja eriytyy omasta lapsuuden perheestään, joka ajoittuu samanaikaisesti äidiksi tai isäksi tulemisen kanssa. Miten teinivanhemmat Siiri ja Eetu selviävät tästä haasteesta? 

Siiri ja Eetu ovat seurustelleet muutaman kuukauden, kun raskaustestiin piirtyy punainen viiva. Raskaus on molemmille valtava yllätys. Muutaman viikon keskustelujen, riitelyn, vanhemmille kertomisen ja siitä seuraavan uuden keskustelukierroksen seurauksena vauva toivotetaan tervetulleeksi. Tunnelmat vaihtelevat niin nuorisolla kuin tulevilla isovanhemmillakin. Siiriä jännittää erityisesti synnytys, mutta raskauden edetessä hän odottaa levollisemmin vauvan syntymää. Eetu ei osaa vielä oikein suhtautua tulevaan, päällimmäisinä tunteina on järkytys ja pelko. Toisaalta tekee mieli ottaa jalat alle, toisaalta taas Eetu tykkää Siiristä oikeasti ja haluaa olla tämän kanssa. Ehkä vauvan tulo ei olisikaan parisuhteen loppu, vaan vain uuden elämänvaiheen alku? 

Raskaus aikuisiän kynnyksellä herättää monenlaisia tunteita ilosta järkytykseen ja oman tunnemyllerryksen keskellä valmistautuminen vanhemmuuteen voi olla äärimmäisen stressaavaa. Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksista tiedetään, että äidin voimakas raskaudenaikainen stressi on yhteydessä lapsen myöhempään terveyteen. Odottavan vanhemman hyvinvoinnin tukeminen onkin erityisen tärkeää, sillä silloin suojataan syntyvää lasta ja samalla tulevaa suhdetta lapseen (Henttonen 2019, 54). 

Siiri täyttää 18 juuri ennen kuin Mila-vauva syntyy toukokuussa. Siiri asuu vielä kotona, ja vauvan synnyttyä Eetukin muuttaa Siirin vanhempien luokse. Vauva-aika on väsyttävää ja etenkin alkuun täynnä uuden opettelua. Vauva on silti mahdottoman ihana, nukkuu yllättävän paljon, ja vanhempiensa ja Eetun tuella Siiri pystyy syksyllä jatkamaan ammattikoulussa. Eetun tuleva armeijaan lähtö kuitenkin jännittää molempia. Nuoret riitelevät paljon, mutta kun armeija alkaa, on itsestään selvää, että lomat Eetu viettää Siirin ja Milan luona Siirin vanhemmilla. 

Vauva mielessä erokriisin keskellä 

Parisuhteen päättyminen on iso juttu kenelle tahansa iästä riippumatta. Nuorten vanhempien parisuhteet voivat olla vakiintumattomia ja kestoltaan lyhyitä, kun vauva syntyy. Kovin vahvaa pohjaa yhteiselle parisuhteelle ja vanhemmuudelle ei ole välttämättä ehditty rakentaa. Koska nuoren (vanhemman) aivojen kehitys on myös vielä kesken, esimerkiksi mentalisaatiokyky ei ole välttämättä riittävästi kehittynyt. 

Armeijan päättyessä Mila on vähän yli 1-vuotias. Nuori perhe muuttaa omaan kotiin, mutta yhteen muuton jälkeen Siiri ja Eetu alkavat riidellä yhä enemmän. Siiri kokee jäävänsä liikaa yksin lapsen kanssa, kun Eetu aloittelee opintojaan. Siiri on löytänyt muita nuoria äitejä vertaisryhmästä ja ystävystynytkin joidenkin kanssa, kun taas Eetusta tuntuu, että hänen kaverinsa elävät aivan toisessa todellisuudessa kuin hän, harrastuksineen ja baari-iltoineen. Syksyn mittaan Siirin ja Eetun riidat kiihtyvät siihen pisteeseen, että joulun alla Siiri ilmoittaa muuttavansa takaisin omien vanhempiensa luokse.  

 Ero on suuri henkilökohtainen kriisi, joka porautuu syvälle omiin kiintymyssuhdekokemuksiin. Parisuhde on aikuisikämme tärkein kiintymyssuhde ja se nostaa esiin niitä samoja kipukohtia ja tunteita, jotka liittyvät lapsuudenaikaisiin kiintymyssuhteisiimme. Näin ollen erokriisi voi aiheuttaa syvän turvattomuuden tunteen. (Heli Pruuki 2019.) Erokriisin mukanaan tuomat intensiiviset tunteet ja stressi heikentävät mentalisaatiokykyä tilapäisestiKriisi saattaa toisaalta myös pakottaa ihmisen tutkimaan omaa mieltään ja kohtaamaan omasta kiintymyssuhdehistoriastaan asioita, jotka on hyvä käsitellä. Eron myötä voi mahdollistua kasvu ihmisenä(Leea Mattila 2019.) 

Henttonen toteaa, että erokokemus ei välttämättä ole vauvalle tai vanhemmille traumaattinen, mikäli vanhemmat pystyvät hoitamaan eron yhteistyössä ja pitäen mielessä lapsen näkökulman. Ero itsessään ei traumatisoi, jos menetyksistä pystytään puhumaan ja käymään läpi vaikeatkin tunteet. Ero voi olla myös helpotus ja hyvä ratkaisu kaikkien osapuolten näkökulmasta. Eroon liittyvät voimakkaat tunteet kuormittavat vanhempia ja voivat värittää vahvasti kokemusta vauvan varhaisista vuosista sekä viedä tilaa vanhemmuuteen valmistautumiselta ja vauvaan keskittymiseltä. Stressaantuneen vanhemman mielestä vauva jää helpommin pois. (Henttonen 2019, 53-54.)   

Miten tukea vanhemmuutta erossa? 

Parisuhde mietityttää nuoria vanhempia todella paljon, ja he kaipaavatkin tukea parisuhteen ristiriitoihin. Työskentelyssä nuoria vanhempia tuetaan yksilöllinen kehitys huomioon ottaen muodostamaan turvallinen kiintymyssuhde vauvaan. On tärkeää huomioida molempien vanhempien merkitys lapsen kehitykselle ja myöhemmälle elämälle. 

Monelle nuorelle vanhemmalle erilaiset vanhemmuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet ovat hämärän peitossa. Pelko tulevasta tai epätietoisuus ja epävarmuus omista oikeuksista lapsen tapaamiseen liittyen eivät välttämättä edesauta toimivan yhteistyövanhemmuuden rakentamista. Lapsen edun sanoittaminen henkilökohtaisen kriisin keskellä, toiveikkuuden ylläpitäminen ja tulevaisuuteen katsominen, ja tärkeimpänä lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen tukeminen, ovat ammattilaisen tärkeimpiä tehtäviä. Nuorille vanhemmille sanoitetaan siitä, että yhteistyövanhemmuus on lapsen edun mukaista ja vanhempien yhteistyö jatkuu, vaikka parisuhde päättyy.  

Tilanne rauhoittuu, kun Siiri muuttaa takaisin vanhempiensa luokse. Siiri ja Eetu ovat samoilla linjoilla siitä, että pieni hengähdystauko tekee nyt hyvää. Kevään ajan he päättävät asua erillään ja keskittyä Milan kasvattamiseen, ilman riitelyä. Varsinkin Siiri pitää tärkeänä, että Mila viettää paljon aikaa molempien vanhempiensa kanssa –  nuorten äitien vertaisryhmässäkin on puhuttu paljon isän merkityksestä lapsen elämässä. Ryhmässä on vieraillut nuorten isien kanssa työskentelevä isätyöntekijäkin, jonka numeron Siiri antaa Eetulle. Jos vaikka tekisi mieli jutella erosta ja vanhemmuudesta jonkun kanssa. Eetu suhtautuu asiaan varovaisen myönteisesti, vaikkei sitä Siirille sanokaan. 

Eroauttajien tärkeimpiä tehtäviä on tuoda esiin ja sanoittaa lapsen näkökulmaa, lapsen ääntä – joskus oman henkilökohtaisen kriisin keskellä lapsen edun ja hyvinvoinnin näkeminen voi olla haastavaa vanhemmalle. Yhteistyövanhemmuutta on Henttosen mukaan mahdollista rakentaa jo odotusaikana sekä heti vauvan synnyttyä, vaikka vauva asuukin vain toisen vanhemman luona. Vauva tarvitsee molempia vanhempiaan ja heillä molemmilla on myös oikeus luoda vauvaan suhde. Vanhemmilla tulee kuitenkin olla ensisijaisesti mielessä vauvan tarpeet. (Henttonen 2019, 53.) 

Mistä apua nuorille vanhemmille erotilanteessa 

Osaavatko nuoret vanhemmat hakea ja etsiä apua eroonsa? Loisto setlementin Silmu-toiminnassa työskennellään nuorten äitien ja isien kanssa. Silmussa jatkuu toukokuulle asti nuorten äitien eroryhmä, johon alle 22-vuotiaat äidit voivat tulla työstämään omaa eroaan. Silmussa tuetaan äitejä ja isiä sekä yhdessä että erikseen – myös ilman parisuhdetta tai parisuhteen päättyessä.  

Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten Ero lapsiperheessä -työssä kohdataan eronneita vanhempia yksilö- ja paritapaamisilla. Tapaamisissa tuetaan yhteistyövanhemmuuden vahvistumista kiinnittämällä huomio lapsen asemaan ja tarpeisiin erotilanteessa. Apua eroon –chat tarjoaa kahdenkeskisen keskustelun mahdollisuuden eroauttamisen ammattilaisen kanssa eroamiseen ja vanhemmuuteen liittyvissä aiheissa useita kertoja viikossa sivustolla apuaeroon.fi. Kun vanhemman oma jaksaminen on kortilla ja vauva ei nuku, apua on tarjolla nettisivustolla www.vauvaitkee.fi. 

Miessakit ry:n Erosta Elossa palvelussa tuetaan ja opastetaan miehiä ero-ongelmien käsittelyssä ja niistä selviämisessä. Toiminnan avulla miehet saavat henkilökohtaista keskusteluapua, neuvontaa ja vertaistukea.  

—–———— 

Ensi- ja turvakotien liiton jo kymmenettä kertaa järjestämä Erofoorumi kokosi yhteen eroauttamisen ammattilaisia eri puolilta Suomea kuulemaan ajankohtaisia tutkimustuloksia, vaihtamaan ajatuksia ja osaamista keskenään. Erofoorumissa julkaistiin Yhteistyövanhemmuuden käsikirja, joka tarjoaa ammattilaisille erilaisia työkaluja ja näkökulmia yhteistyövanhemmuuden tukemiseen eroa harkitsevien tai eronneiden vanhempien kanssa työskenneltäessä.  

LähteetHenttonen Tanja (2019, 53-63) Yhteistyövanhemmuus odotus- ja vauva-aikana. Teoksessa Yhteistyövanhemmuuden käsikirja (toim. Hietanen, Keinänen ja Kettunen). Ensi- ja turvakotien liiton käsikirja 4. Heli Pruuki ja Leea Mattila, puheenvuorot Erofoorumissa 21.3.2019, Helsinki. 

Teksti: Ero lapsiperheessä -työn asiantuntija Johanna Vaitomaa ja opiskelija Anna Weckström.  

Siirin ja Eetun tarina on kuvitteellinen. 

Lasten ja nuorten hyvinvointi erotilanteessa turvattava riittävän monipuolisilla eropalveluilla (29.3.2019)

Vanhempien saama tuki erotilanteessa vaikuttaa merkittävästi vanhempien yhteistyön laatuun, lapsen hyvinvointiin ja lapsen edun toteutumiseen. ”Eron jälkeen tuli vastuu, vastuu kyydeistä, pienemmistä sisaruksista ja vanhempien tunteista.” ”Mun pitää olla salaisuuksien vartijana. On asioita, joita ei voi kertoa äidille ja toisia asioita, joita ei voi kertoa isälle” kertoivat nuoret elämästään vanhempien eron jälkeen. Vastuu perheen jäsenistä kasaantuu helposti isompien sisarusten harteille, eivätkä vanhemmat ole aina kykeneviä huomioimaan lasta oman kriisin keskellä. Etenkin nuorten kohdalla vaarana on, että lapsi joutuu asettautumaan vastuullisempaan asemaan, kuin omat kyvyt tai voimavarat sallisivat.  Aikuisen toteuttaessa omaa itsenäistä elämäänsä erillään päättyneestä parisuhteesta, voi olla riskinä, että lapsesta tulee perhesalaisuuksien säilöjä. Kuulumisia kotien välillä ei voi kertoa tai saa välittää toiselle vanhemmalle. Lapsi elää kahdessa toisistaan erillisessä todellisuudessa, joiden välillä ei ole yhteyttä. Ne vaan kävelee ohi, ei kato toisiaan.”  ”Ne leikkii, ettei sitä toista ole olemassakaan.”


Pahimmillaan lapsi joutuu kasvamaan itsensä varassa, koska ulkopuolisin silmin lapsi on sopeutunut hyvin.


Surullista on kuulla myös nuorten kokemuksia siitä, ettei kukaan koskaan kysy miten nuori itse pärjää tai jaksaa muuttuneessa perhetilanteessa. ”Kukaan ei kysynyt multa, miten mä voin”. Erojen kielteiset vaikutukset lapsen elämään näkyvätkin stressinä, psyykkisenä oireiluna ja lojaliteettiristiriidan keskellä pärjäämisenä. Lapsi menettää luottamuksen omiin vanhempiinsa, jolloin suhde lapsen ja vanhemman välillä heikkenee. Pahimmillaan lapsi joutuu kasvamaan itsensä varassa, koska ulkopuolisin silmin lapsi on sopeutunut hyvin.

Vahvassa istuu ajatus ja usko siitä, että kyllä lapset ja nuoret sopeutuvat nopeasti, kunhan ei tehdä asiasta numeroa. Nuorten kuvaukset omista kokemuksista kertovat kuitenkin muuta. ”Ei puhuta tarpeeksi” oli usean nuoren kokemus myös Nuorten erofoorumissa[1]. Vaikka erosta oli kulunut useita vuosia, asiat olivat tuoreena mielessä, vanhempien ero nosti yhä tunteita pintaan ja nuorilla oli paljon puhuttavaa. Nuorilla on toive tulla nähdyksi ja kuulluksi tunteineen ja kysymyksineen. Jotta lapset ja nuoret tulevat nähdyksi vanhempien eron jälkeen, on luotava tilaa ja paikkoja, joissa he saavat mahdollisuuden käsitellä eroa omalla tavallaan ja apua tapahtuneen ymmärtämiseen sekä sanoittamiseen. Lapset ja nuoret hyötyvät vertaistuesta, jossa mahdollistuu oman kokemuksen käsittely yhdessä toisten vanhempiensa eron kohdanneiden nuorten kanssa.

Samalla tarvitsemme laajan kirjon monipuolisia eropalveluita, joilla autetaan vanhempia ymmärtämään lapsen asema, tunteet ja tarpeet erotilanteessa. Vanhemmat tarvitsevat sekä tietoa että vertaistukea omien tunteidensa käsittelyyn, mutta myös lapsen edun turvaamiseen uudessa perhetilanteessa. Useimmiten lapset toivovat saavansa apua omilta vanhemmiltaan. Vanhempien tärkeänä tehtävänä on huolehtia lapsen turvallisuuden tunteesta luomalla luottamusta siihen, että hankalastakin elämänvaiheesta selvitään yhdessä.

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman (LAPE) yhtenä osa-alueena oli kehittää sovinnollisia ja helposti saavutettavia eropalveluja lähelle lapsiperheiden arkea. Eri puolilla Suomea koottiin yhteen kehittämisryhmiä ja verkostoja, joiden avulla syntyi innovaatioita, kuten Eron ensiapupisteet, Walk In- palvelu, yhteisiä luentosarjoja, palvelukuvauksia ja eropalveluesitteitä. Eroauttamisen osaaminen sekä ymmärrys perheiden avun ja tuen tarpeesta erotilanteessa ottikin valtakunnallisesti suotuisia askeleita eteenpäin kohti kattavaa eropalveluverkostoa. Muutosohjelman päättyminen on iso riski suotuisan kehityksen pysähtymiselle, pahimmillaan takapakille. Tarvitsemme uudelle hallituskaudelle vahvan näkemyksen siitä, että eroauttamisen edelleen kehittämistä on jatkettava ja resurssit on turvattava sekä kunta- että järjestötasolla lasten, nuorten ja vanhempien hyvinvoinnin tukemiselle erotilanteessa.


Seuraavan hallituskauden on vahvistettava perhekeskusten asemaa ja huolehdittava siitä, että eroauttaminen on perhekeskuksissa vahva osa perheille tarjottavaa palvelutarjontaa.


Seuraavan hallituskauden on vahvistettava perhekeskusten asemaa ja huolehdittava siitä, että eroauttaminen on perhekeskuksissa vahva osa perheille tarjottavaa palvelutarjontaa. Perhe tulisi näin kohdatuksi yhdessä paikassa ilman juoksuttamista paikasta toiseen ja tarvittavat tuen muodot olisivat saatavilla moniammatillisen yhteistyön turvin. Perhekeskukset olisivat luonteva paikka myös vertaistuelle, joka on erotilanteessa merkittävä tuen muoto ammatillisen tuen rinnalla. Vanhempien, lasten ja nuorten kuvaukset vertaistuen tuomasta helpotuksesta ja toivon heräämisestä tulevat esille erilaisista asiakaspalautteista ja kokemusasiantuntijoiden kertomuksista.

Ero ja sen tuomat hankaluudet eivät näy päällepäin ja jokaisen lapsen, nuoren tai vanhemman kokemus eron tuomasta kivusta ja elämänmuutoksista on yksilöllinen. Ero lapsiperheessä on aina enemmän kuin hetkellinen ja itsestään ohimenevä kriisi. Tämän kaikkia perheenjäseniä koskevan muutosvaiheen tueksi tarvitsemme ymmärryksen, tahdon ja riittävät resurssit luoda palvelujärjestelmä, jossa jokainen tulisi kohdatuksi, kuulluksi ja hän saisi riittävän tuen. Tällöin kipeät elämänkokemukset voisivat kääntyä ajallaan voimavaroiksi eikä ero jäisi taakaksi, joka pahimmillaan siirtyy lasten ja seuraavien sukupolvien maksettavaksi.

Päivi Hietanen, Maarita Kettunen, Johanna Vaitomaa
Kirjoittajat toimivat Ero lapsiperheessä -tiimissä asiantuntijoina Ensi- ja turvakotien liitossa.


[1] Sitaatit koottu Nuorten Erofoorumista, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 15.-17.2.2019. Mukana oli 13 nuorta eri puolilta Suomea, iältään 13-19 -vuotiaita. Järjestäjinä olivat: Ensi- ja turvakotien liitto, Oulun ensi- ja turvakotiyhdistys, Suomen Kasper ry ja Yhden Vanhemman Perheiden Liitto.

Eron partaalla erityislasten perheissä (26.3.2019)

Eroon on monia syitä

Eroon johtavat syyt ovat erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien välillä samankaltaisia kuin muissakin parisuhteissa, selvisi verkkokyselyssä 2018. Parisuhteiden päättymisten taustalla on havaittavissa perhetilanteesta johtuva arjen kuormittavuus sekä parisuhteessa ilmenneet pulmat ja oman ajan puute.
Erityislapsen hoitaminen ja kasvattaminen asettavat parisuhteen koetukselle. Uupumus ja huoli lapsen tulevaisuudesta, oma elämän tauolle laittaminen ja lapsen hoidon vaativuus lisäävät parisuhteessa erilleen kasvun mahdollisuutta.  Jos sukulaiset ja ystävät eivät ymmärrä perheen tilannetta, vanhemmat voivat jäädä ilman läheisiltä saatavaa tukea.

Erityinen arki haastaa

Kun vanhemman omat voimavarat suuntautuvat vanhemmuuteen, voi parisuhteen ylläpitäminen jäädä taka-alalle. Perheen arki kietoutuu erityislapsen hoidon ympärille eikä vanhempien kahdenkeskiselle ajalle ole tilaa, varsinkin jos lapsen hoito vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja huolenpitoa. Kuormittavassa tilanteessa parisuhteessa jo aiemmin ilmenneet vaikeudet nousevat uudelleen esiin ja suhteen jatkaminen kyseenalaistuu. Näkemyserot lapsen kasvatuksesta ja hyvästä hoidosta tuottavat lisää ristiriitoja parisuhteeseen ja voivat heijastuvat vanhempien väliseen vuorovaikutukseen heikentävästi.

Kun tasaveroisuus vanhemmuudessa puuttuu

Kokemus yksin vastuun kantamisesta perhearjesta ja erityislapsen hoidosta tuottavat kokemuksen hylätyksi tulemisesta parisuhdetasolla. Jos vanhemmat eivät tasapuolisesti pysty huolehtimaan lasten hoidosta vaan vastuu asettuu vain toisen harteille, on se eroa ennustava tekijä. Kyselyn vastauksista ilmeni, että isien sitoutumattomuus erityislapsen hoitoon tai suhtautuminen lapseen välinpitämättömästi ennustavat eroon päätymistä. Jos isä ei ole ollut osallinen erityistä tukea tarvitsevan lapsen hoitoon, kuten neuvotteluihin tai lääkärikäynteihin yhdessäolon aikana, oli todennäköistä, että eron jälkeen isä jäi entistä syrjempään lapsen huoltajuuden toteuttamisesta. Eron jälkeen isät eivät välttämättä tavanneet lapsia lainkaan, jolloin suhde sekä erityislapseen että hänen sisaruksiinsa katkesi. Äitien oli puolestaan vaikea luottaa toisen vanhemman taitoihin huolehtia lääkityksestä, vaadittavasta hoidosta, unen tarpeesta sekä arjen rutiineista, jos vastuu erityistä tukea tarvitsevan lapsen hoidosta oli pääosin ollut äidin vastuulla.

Isät tarvitsevat tukea

Osa kyselyyn vastaajista kuvasi isän lamaantuneet erityislapsen syntyisen jälkeen tai kun tietoa erityisyydestä ilmeni. Huomiota olisikin kiinnitettävä isyyden vahvistamiseen ja tukemiseen, jotta isillä olisi luottamus omiin taitoihin hoitaa erityislasta. Isiä tulisi aktiivisesti kutsua mukaan mm. sopeutumisvalmennukseen, kuntoutusjaksoille sekä opastamalla lääkityksestä huolehtimisessa. Ammattilaisten tärkeänä tehtävänä on auttaa isiä toimimaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhempana äidin rinnalla. Tasapuolinen hoitovastuun jakautuminen vanhempien välillä vähentää äitien kuormittumista ja auttaa isää sitoutumaan lapsen huoltajuuteen.

Miten ehkäisemme eroja

Tarvitaan molempien vanhempien kykyä ja tahtoa sitoutua perhe-elämään ja parisuhteen ylläpitämiseen.   Tätä voidaan tukea auttamalla hyvään keskinäiseen vuorovaikutukseen. Luottamusta puolisosuhteessa rakennetaan keskustelulla, jossa tulemme tietoisiksi omista tunteistamme, huolista ja toiveista samalla kun kuulen kumppanini ajatuksia. Perheille on myös tarjottava osaavaa ja ammattitaitoista lastenhoitoapua, jotta vanhemmilla on mahdollisuus viettää aikaa kahden kesken.

Turvaamalla tasavertainen vanhemmuus voidaan ennaltaehkäistä eroja ja samalla vahvistaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. Erityistä tukea tarvitsevalla lapsella on oikeus saada hoivaa ja huolenpitoa molemmilta vanhemmiltaan, myös silloin, jos vanhempien välinen parisuhde päättyy.

Teksti: Päivi Hietanen, Ero lapsiperheessä -työn asiantuntija

Lue myös kyselyn pohjalta kirjoitettu juttu Enskasta: Erityislapsen äiti kuormittuu ja isä etääntyy.

**********************************************************

Blogi on julkaistu osana viiden blogikirjoituksen sarjaa, joka pohjautuu KVPS:n koordinoiman ja pääosin järjestöistä koostuvan Pähkinänsärkijät -verkoston toteuttamaan erityislapsiperheiden vanhemmille suunnattuun kyselyyn parisuhteesta ja vanhemmuudesta. Kysely selvitti vanhempien pelkoja, huolia, kuormittavia tilanteita, voimavaroja, selviytymistä ja eron jälkeistä vanhemmuutta. Kyselyyn vastasi 324 erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhempaa touko-kesäkuun 2018 aikana.

Pähkinänsärkijät -verkostoon kuuluu Kehitysvammaisten Palvelusäätiö, Ensi- ja turvakotien liitto, Tampereen ensi- ja turvakoti ry, Setlementti Tampere, Leijonaemot ry, Parisuhdekeskus Kataja, Tampereen evankelisluterilainen seurakunta, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry sekä ViaDia ry.

Mistä toimiva yhteistyövanhemmuus on tehty? Kärsivällisyydestä, käytöstavoista, sietämisestä ja luottamuksesta (25.2.2019)

Parisuhteen päättyminen ei tarkoita vanhemmuuden loppumista, pikemminkin oman ja toisen vanhemmuuden paalutusta ja tsekkausta. Ero saattaa olla yhtä aikaa sekä vapauttava että raastava prosessi. Olivatpa eroon johtaneet syyt millaisia tahansa, pienen ja vähän isommankin lapsen vanhempana joudut tekemään yhteistyötä eksäsi kanssa. Ehkä vanhemmuuden ja kasvatuksen tietoinen yhteistyö alkaakin vasta tästä? Voin kokemuksesta sanoa, että helppoa tietä yhteistyön rakentamiseen tuskin on luvassa. Omia arvojaan ja asenteitaan voi kuitenkin tarkistella matkan varrella.

Tämä blogiteksti pohjautuu tutkimuksiin. Tutkimustulokset voivat parhaimmillaan toimia hyvinä oppaina ja ohjenuorina, mutta eivät välttämättä sellaisenaan päde jokaisessa perhetilanteessa. Niitä ei myöskään välttämättä osaa, kykene tai halua kriisin keskellä noudattaa. Itse muistan omassa avioeroprosessissani tehneeni juuri niitä asioita ja sortuneeni sellaisiin sanoihin, joita tutkijaminäni ei olisi suositellut.

Ero sysää perheen väistämättä uuteen elämäntilanteeseen, jossa osapuolet joutuvat sukeltamaan tunnemyrskyssään altaan syvään päähän. Siellä kohdataan niin omat kuin ex-puolison vahvuudet ja heikkoudet. Tunteet vievät usein mennessään, mutta ethän suostu ajopuuksi, älä myöskään sahaa toisen oksaa. Käsittele omat tunteesi ja vain ne. Ota niistä vastuu, ja vain niistä, ei toisen vanhemman puolesta tai sijaan.

Mitä yhteistyövanhemmuus sitten oikein tarkoittaa? Lyhyesti määriteltynä se on sitä, että aikuiset yhteistyössä huolehtivat ja neuvottelevat lapsensa/lastensa fyysisestä, psyykkisestä ja emotionaalisesta hyvinvoinnista. Lisäksi määritelmään kuuluu vanhemmuuteen sitoutuminen ja vastuu. Kyse ei siis välttämättä ole tasan puoliksi lasten tavaroiden ja ajan laittamisesta, vaan tarkoituksena uusien arkikäytäntöjen ja rutiinien etsiminen ja testaaminen. Ole kärsivällinen ja anna prosessille aikaa.

Miksi yhteistyövanhemmuus on tärkeää? Tähän on helppo vastata: siksi, koska lapsi ja vanhemmat hyötyvät siitä. Toiseksi, toimiva yhteistyö vanhempien välillä tukee kummankin vanhemman henkilökohtaista suhdetta lapseen. On havaittu, että jatkuvat ristiriidat kuormittavat niin lasta kuin lapsen ja vanhemman välistä suhdetta – puhumattakaan aikuisten välisestä suhteesta. On kuitenkin kärjistettyä väittää, että lapsi voi automaattisesti huonosti, jos vanhemmat eivät tule keskenään toimeen. Ex-puolisosta ei tarvitse tykätä, mutta on huolehdittava siitä, ettei sabotoi lapsen ja toisen vanhemmat suhdetta. Kaikki keinot eivät ole sallittuja.

Yhteistyövanhemmuuden ytimessä on lapsi: lapsen kuunteleminen, näkeminen ja kaikinpuolisen hyvinvoinnin turvaaminen. Ehkä tärkeämpää kuin selvitellä eksäsi vanhemmuutta, on tarkastella omaa suhdettasi lapseen. Vain tähän voit vaikuttaa. Kerro, mutta myös näytä lapsellesi, että rakastat. Viettäkää aikaa yhdessä. Ota vastaan lasten tunteet ja reaktiot. Kysy, älä oleta. Huomioi lapsen ikätaso: pienen lapsen kanssa toimii juttelu leikin varjolla, teinin kanssa keskustelu esimerkiksi ruuanlaiton tai harrastuksiin kuskaamisen aikana. Panosta myös pieniin hetkiin. Voit yllättyä, miten paljon muutama kymmenminuuttinen päivässä / viikossa tukee sinun ja lapsesi välistä vuorovaikutusta. Lapseen ei tule kuitenkaan ripustautua. Huolehdi, että sinulla muutakin elämää kuin lapsi. Muistuta itseäsi siitä, että myös toinen vanhempi rakastaa ja ikävöi lastanne. Opettele luottamusta.

Lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole kilpailu. Rakkaus ei myöskään ole piirakka, joka aina palan otettua pienenee. Joudut aika ajoin todennäköisesti muistuttamaan itseäsi, että lapselle on hyvästä, mitä useampi ihminen häntä rakastaa. Kaikille lapsen läheisille löytyy (ellei heti, niin ajan myötä) luonteva paikka ja tehtävä. Lapsen ympärillä on luonnollisesti oltava turvalliset suhteet. Hae tietoa, tukea ja apua, jos kyseessä on lapsen fyysistä, henkistä tai tunne-elämän turvallisuutta uhkaavat seikat.

Lopuksi, lapsi hyötyy useammasta läheisestä aikuisesta ja vielä parempi, jos nämä aikuiset oppivat tulemaan toimeen keskenään edes välttävästi.

Tiivistetysti:

  • Rakasta ja kuuntele lastasi. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja oikeus turvalliseen arkeen.
  • Lapsi ei ole lyömäase, tiedon välittäjä, säälin kohde tai vastuunkantaja.
  • Vanhemmuus ei ole kilpajuoksu, ei myöskään kertaluontoinen urakka.
  • On lupa epäonnistua, pyytää anteeksi ja yrittää uudelleen. Opi kantapään kautta.
  • Näytä, että kunnioitat lapsen toista vanhempaa. Kertaa käytöstavat. Puhu hänestä lapsen läsnä ollessa kauniisti tai jätä asia kokonaan sanomatta.
  • Jousta ja opettele tekemään kompromisseja.
  • Huolehdi itsestäsi. Etsi ja vastaanota tietoa ja vertaistukea. Ole yhteistyön rakentumisessa kärsivällinen. Siedä omaa ja toisen keskeneräisyyttä.
  • Yhteistyövanhemmuuteen kasvetaan, se ei synny silmänräpäyksessä.
  • Vaikka yhteistyövanhemmuus on tärkeää, vielä tärkeämpi on sinun ja lapsen välinen suhde. Luota siihen, vaali sitä.
  • Kirkasta arvosi, tarkista asenteesi ja anna aikaa arjen rutiinien syntymiselle.

Teksti: Johanna Terävä, yliopistonlehtori, joka tutkii työkseen perhettä ja vanhemmuutta. Hän on yhden avioeron läpikäynyt ja luotsaa nykyisellään kahdeksanhenkistä uusperhettä miehensä kanssa.

Teksti perustuu Johanna Terävän ja Marja Leena Böökin artikkeliin ”Yhteistyövanhemmuus eron jälkeen – mitä, miksi ja miten?”. Artikkeli on luettavissa Ensi- ja turvakotien liiton Yhteistyövanhemmuuden käsikirjasta.

Eron jälkeisen isyyden monet polut (7.2.2019)

Kuuntelin nuorta, aikuistumassa olevaa, naista, joka rohkeasti kertoi lapsuuden kokemuksista vanhempien erosta. Kokemukset koskettivat ja saivat minut jälleen näkemään, kuinka kauaskantoiset seuraukset isän poistumisella lapsen arjesta saattaa olla. Tarinaan ei kuulunut suurta draamaa eikä silloin 6-vuotias jäänyt aikuisten riitojen keskelle.  Isän muutto pois yhteisestä kodista ja uusperheen muodostaminen, jätti kuitenkin tytön sisimpään kokemuksen kelpaamattomuudesta. Kasvuvuosia värittikin hyväksynnän hakeminen isältä ja kiltin tytön rooli. Kukaan aikuinen ei osannut nähdä reippaan ja pärjäävän tytön pinnan alla kuohuvia tunteita. Nämä tunteet tyttö piilotti myös itseltään. Olihan kaikki tapahtunut ja niistä nousevat tunteet lapselle mahdottomia tunnistaa ja käsitellä ilman aikuisen apua.


…kolme erilaista todellisuutta, riippuen kertooko tilanteesta isä, lapsi vai lapsen äiti. Joskus kokemukset ja käsitykset ovat lähellä toisiaan ja välillä taas on vaikea hahmottaa, että puhutaan samasta suhteesta.


Tytön kokemus avaa yhden näkökulman eron jälkeiseen isyyteen. Suhde isään ei katkennut, mutta ulkoiset lapsen ja isän suhdetta ylläpitävät ja vahvistavat rakenteet murtuivat vanhempien eron myötä. Olisiko tyttären kokemus hyväksynnän puutteesta muodostunut, jos isä olisi asunut yhteisessä kodissa, mutta ollut silti poissaoleva ja uppoutunut työhönsä? Sitä emme saa tietää, mutta nämä isän ominaisuudet yhdistettynä eri kodeissa asumiseen ja uusperheen perustamiseen eivät selvästikään olleet hyvä yhdistelmä eivätkä tukeneet tytön itsetuntoa.

Löytymisen iloa vai katoamisen surua

On myös isä-lapsisuhteita, jotka ovat vahvistuneet vanhempien eron myötä. Olen kuullut hyvin monelta isältä, kuinka he kokevat tulleensa läheisemmiksi lastensa kanssa eron jälkeen. Usein kuulee miesten myös kuvaavan sitä, kuinka he ovat löytäneet oman tavan olla isä vasta asuessaan äidin kanssa eri osoitteissa. Parisuhteen aikana äiti on ehkä ollut vahvasti määrittämässä, miten kuuluu toimia ja sitä kautta piirtänyt ääriviivoja miehen isyydelle.

Olen myös kohdannut monta äitiä, jotka ovat havahtuneet eron jälkeen huomaamaan, että hyvä vanhempi voi olla monella tapaa. Äidit ovat eron myötä oppineet hölläämään omista vaatimuksistaan isän toimintaa kohtaan ja arvostamaan miehen isyyttä ilman reunaehtoja. Parhaimmillaan eron jälkeen vanhemmat pystyvätkin toteuttamaan yhteistyövanhemmuutta, joka varmistaa lapsen kasvun molempien vanhempien varassa erosta huolimatta.

Surullisia ovat isien kertomukset, joissa kuuluu hätä suhteen ohenemisesta tai katkeamisesta omaan lapseen. Tapaamiset eivät ota onnistuakseen ja tuntuu, että lapsen äiti tekee kaikkensa, jotta isän ja lapsen yhteydenpito on hankalaa. Oma traaginen lukunsa on myös eron jälkeinen isyys, jossa lapsi on isälle vain väline väkivallan ja kontrollin jatkamiselle.

On myös lukuisa joukko äitejä, jotka tekevät kaikkensa, jotta lapsen isä jollain tavalla pysyisi lapsen elämässä. Osa näistä isistä pitää ”houkuteltuina” yhteyttä lapseensa satunnaisesti ja osa isistä taas katoaa täysin. Liian moni lapsi jää miettimään syitä sille, miksiköhän isä ei ole kiinnostunut hänestä.

Jokainen isä-lapsisuhde on ainutlaatuinen ja syyt sen toimivuuteen tai toimimattomuuteen kumpuavat erilaisista tekijöistä ja niiden yhdistelmistä. Lisäksi näistä suhteista on vähintään kolme erilaista todellisuutta, riippuen kertooko tilanteesta isä, lapsi vai lapsen äiti. Joskus kokemukset ja käsitykset ovat lähellä toisiaan ja välillä taas on vaikea hahmottaa, että puhutaan samasta suhteesta. Niin erilaisia osapuolten kokemukset ja kuvaukset tapahtuneista ja niiden syy-yhteyksistä ovat.

Työntekijänä nämä asiat tulevat meitä vastaan riippumatta siitä työskentelemmekö isien, äitien vai lasten kanssa. Valitettavasti ei ole olemassa joka tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa, jolla pääsisimme kiinni eron jälkeisen isyyden kipukohtiin. Olen kuitenkin vakuuttunut, että avoin ja kiinnostunut sekä arvostava kohtaaminen isän kanssa on hyvä lähtökohta asian kanssa työskentelylle.

Teksti: Maarita Kettunen, Ero lapsiperheessä -työn asiantuntija

Miten jakaa kustannukset kahden kodin arjessa? (12.11.2018)

Lapsen asuessa kahdessa kodissa on tärkeätä miettiä sopivia ratkaisuja myös taloudellisesta näkökulmasta. Millaisia lapsen elämään liittyviä kuluja syntyy päivähoidosta, koulun jälkeisestä iltapäivähoidosta, harrastusmenoista, lapsen mahdollisesta ruokavaliosta tai erityishoidon tarpeesta ? Miten vanhemmat sopivat lapsen vaatehankinnoista ja kulkemisesta kahden kodin välillä? Syntyykö kuluja lapsen yhteydenpidosta muihin hänelle tärkeisiin ihmisiin? Entä vakuutusmaksut ja asumiskulut? Vaihtoehtoja kulujen tasapuolisessa jakamisessa vanhempien välillä on erilaisia ja onkin tärkeää yksilöllisesti miettiä, mikä on lapsen tilanteeseen juuri tällä hetkellä sopiva ratkaisu. Yleisperiatteena on, että molemmat vanhemmat vastaavat lapsen kuluista yhdessä huomoiden molempien vanhempien taloudellinen tilanne ja elatuskyky. Kysessä on aina lapsen oikeus hyvään ja turvattuun elämään vanhempien erosta huolimatta.

Eteenkin vanhempien välisen tuloeron ollessa huomattava, voi parempituloinen vanhempi ottaa ehkä suurempaa vastuun esimerkiksi lapsen hankinnoista, vakuutuksista ja harrastumenoista. Elarit maksettiin kiltisti, ajatuksena, että menee pojalle raha. Mietittiin joskus luonapitovähennyksiä, joihin laissa olis mahdollisuus, muttei sit koskaan viittitty alkaa mitään vähentelemään… Pojan täyttäessä 18v sovittiin, että hän saa edelleen 250 €/kk omiin menoihinsa, mutta omalle tililleen, niin kauan kuin opiskelee.

Ehkä yleisin tapa on toimia niin, että toinen vanhemmista nostaa lapsilisää ja maksaa sillä hankinnat. Molemmat vanhemmat huolehtivat tällöin tahoillaan lapsen arkikuluista. Näin sovittaessa kumpikaan vanhempi ei välttämättä maksa elatusmaksua. Lapsilisät saa se, jonka luona lapset on kirjoilla, meillä lapset on jaettu niin, että toinen on toisella ja toinen toisella. Molemmat saa siis toisesta lapsilisän. Elatusmaksuja ei makseta. Kustannukset periaatteessa pitäisi puolittaa, esim. vakuutusmaksut, lääkärikulut ym. puolitetaan. Vaatteet, päivähoitomaksut ja muut pitäisi mennä niin, että isä ostaa sille, joka hänellä kirjoilla ja minä toiselle lapselle.

Osa vanhemmista perustaa yhteisen tili, mihin molemmat vanhemmat maksavat sovitun summan ja tilille menevät myös lapsilisät. Tältä yhteiseltä tililtä maksetaan yhteisesti sopien lapsen kuluja ja hankintoja. Yhteistä tiliä perustettaessa on hyvä sopia etukäteen, mihin lapsen menoihin tilin varoja käytetään. Yhdessä sovitusti laitetaan yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan lasten kulut.

Apuna kulujen tarkastelussa ja niistä sopimisessa voi käyttää Sosiaali- ja terveysministeriön vanhemmuussuunnitelmaa,  jonka avulla vanhemmat voivat keskustella lapsen elämään liittyvistä arjen asioista ja sopia millä tavoin lapsen kahden kodin arki eron jälkeen toteutuu. Myön lastenvalvojat antavat tietoa lapsen elatukseen liittyvien kulujen jakautumisesta sekä elatusmaksun määräytymisestä.

#kaksikotia2018  kannustaa vanhempia jakamaan kokemuksia ja vinkkejä siitä, millä tavoin lapsen kahden kodin arjen saa toimimaan sujuvasti.  Millaisia toimivia käytäntöjä on aikuisten kesken luotu?  Kampanja päättyi 31.12.2018.

Teksti: Lotta Törmänen

Kuva: Pixabay

Blogikirjoitus syntyi oppilaistoyhteistyönä Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden kanssa. Blogitekstin tuottaminen sisältyi osaksi kansalaistoiminta- ja järjestötyön opintoja.

Ystävästä ex-ystäväksi? Ero vaikuttaa ystävyys- ja sukulaissuhteisiin (20.10.2018)

Erokriisin aikana ystävien ja läheisverkostojen tuki on usein korvaamatonta. Ei ole kuitenkaan tavatonta, että eron myötä myös ystävyyssuhteet päättyvät tai niiden ylläpitäminen vaikeutuu. Ystävät ja sukulaiset voivat joutua erittäin hankalaan asemaan, mikäli he kokevat joutuvansa valitsemaan puolensa ex-kumppaneiden välillä, vastailemaan kyselyihin ex-puolison tekemisistä tai selittelemään miksi on käynyt kyläilemässä toisen luona. Erityisen hankalia ovat tilanteet, joissa läheiset kokevat, että heitä haastetaan osallisiksi  eroriitoihin esimerkiksi pyytämällä lausuntoja toisen vanhemman vanhemmuuden taidoista,  arjen sujumisesta tai mahdollisista toisen vanhemman uusista ihmissuhteista ja niiden oikeutuksesta.

Eräs eronneen parin ystävä kuvaili tilannetta näin: En ollut enää ystävä. Minusta oli tullut ikään kuin sosiaalityöntekijä. Toisessa kodissa oli vastassa itsesääli ja toisen puolison syyttely siitä, kuinka koko elämä on romahtanut kariutuneen parisuhteen seurauksena. Minun kuulumisillani ei ollut enää mitään merkitystä. Toisessa taloudessa taas istuin todistelemassa sitä, kuinka hienosti kaikki sujuukaan ja lapset ovat onnellisimpia, kuin koskaan. Sielläkään ei ollut enää ystävyyttä, ei mitään vastavuoroisuutta. Eräs eronnut vanhempi kertoi, että hän on hyvissä väleissä ex-puolisonsa kanssa, mutta läheiset ja sukulaiset ovat vielä vuosienkin jälkeen ilmiriidoissa. Eivätkä sukulaiset voi vieläkään osallistua yhtäaikaa lasten juhliin tulehtuneiden välien takia.

Mikä siis neuvoksi? Miten säilyttää ystävyys tai sukulaissuhde, olla tukena eronneelle vanhemmalla ja samalla säilyttää omat rajat ja puolueettomuus?  Kysymys ei ole yksinkertainen ja yhtä oikeaa vastausta asiaan tuskin löytyy.  Avoimuus ja rehellisyys ystävien ja läheisten kanssa on varmasti myös kaikkia osapuolia helpottava asia. Kun vanhemmat tai sukulaiset sanovat ääneen, että on ok juhlia lasten syntymäpäiviä toisen vanhemman luona. Jos ystävät irtisanoutuvat ottamasta kantaa päättyneeseen parisuhteeseen liittyviin asioihin, voidaan olla jo askeleen lähempänä ystävyyssuhteiden jatkumista erosta huolimatta. Eropari voi myös itse omalla esimerkillään osoittaa, että erosta huolimatta suhteen läheisiin ja ystäviin voivat säilyä.

#kaksikotia2018 -kampanja haastaa läheiset ja ystävät mukaan jakamaan kokemuksia ja vinkkejä siitä, millä tavoin erotilanteessa ja eron jälkeen ystävyyssuhteita voi ylläpitää.  Millaisia toimivia käytäntöjä on aikuisten kesken luotu? Miten juhlitaan lasten syntymäpäiviä ja valmistujaisia, niin, että kaikkien on hyvä olla juhlissa läsnä?  Miten turvataan lapsen mahdollisuus ylläpidetään suhteita isovanhempiin, serkkuihin, kummeihin? Osallistu twiittamalla, facebook-päivityksellä tai kuvalla instagramissa tunnuksella #kaksikotia2018. Lisätietoa kampanjasta tästä.

Blogikirjoitus syntyi oppilaistoyhteistyönä Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden kanssa. Blogitekstin tuottaminen sisältyi osaksi kansalaistoiminta- ja järjestötyön opintoja.

Teksti: Saara Garaisi
Kuva: Tomas Garaisi

Vanhemmat eros, oliko siinä järkee? (10.10.2018)

Noin 30 000 lasta Suomessa kokee vuosittain vanhempiensa eron. Eroamisen yleisyys luo harhaa eron normaaliudesta ja siitä, että lapset ja nuoret selviytyvät itsekseen ja sopeutuvat nopeasti eron jälkeiseen elämään. Kun vanhemmat eroavat, lapsen ja nuoren elämä muuttuu äkillisesti, epävarmuus tulevaisuudesta kasvaa ja luottamus aikuisiin horjuu. Eroon liittyvistä huolenaiheista kertovat muun muassa MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin tulevat lukuisat yhteydenotot. Voiko riiteleviä vanhempia auttaa? Miksei ne vaan voi sopia? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Mikä on mun perhe?

Miten eroa tehdään ja miten siitä puhutaan

Monesti vanhempien eroon johtaneet syyt jäävät nuorilta hämärän peittoon, eivätkä he uskalla kysyä asiasta erokriisissä olevilta vanhemmiltaan. Nuori voi kokea erosta syyllisyyttä, surua ja pahaa oloa. Oliks tää mun syytä? Paha olla, en halua kuormittaa äitiä/isää. Mitä voin tehdä, että olo ei enää olisi niin huono?

Nuorten mielestä vanhempien käytöksellä ja toiminnalla eron hetkellä ja sen jälkeen on suuri merkitys erosta selviytymisen kannalta. Kokemukseni mukaan vanhempien ero ei aina ole vahingollinen tapahtuma lapselle tai nuorelle, mutta vanhemmat voivat puheillaan satuttaa toista vanhempaa ja lapsiaan. Lapset ja nuoret kokevat vaikeimpana vanhempiensa riitelyn seuraamisen ennen eroa, eron hetkellä ja sen jälkeen. Lapselle ja nuorelle on vahingollista, jos hän jää vanhempiensa välisten riitojen ”pelinappulaksi” ja kokee, ettei vanhemmilla ole aikaa kuin omille murheilleen ja uusille kumppaneilleen.

Vanhempien eron voivat kokea myös helpotuksena ne lapset ja nuoret, joiden elämässä ero tarkoittaa riitojen vähenemistä tai loppumista. Miksi vanhemmat eivät eroa, vaikka heidän yhdessäolonsa tuottaa niin paljon tuskaa? Toisaalta jos riitoja ei ole ollut, on ero vaikeampi hyväksyä.

Erityistä tukea tulisi tarjota perhetilanteisiin, joita kuormittaa lähisuhdeväkivalta. Kaikki perheenjäsenet tarvitsevat tällöin apua, paitsi erosta selviämiseen, myös väkivallan kokemuksesta toipumiseen. Tärkeää lapsille ja nuorille on se, että kriisitilanteessakin äiti ja isä säilyvät aikuisina ja lapsi saa olla lapsi.

Eron vaikutukset lapsen ja nuoren elämään

Moni nuori kokee eron olleen käännekohta heidän elämässään, lapsuus ikään kuin päättyi eroon ja sen jälkeen elämä on ollut huolien täyttämää ja aikuisille kuuluvien asioiden murehtimista. Miten isä/äiti pärjää? Mitä pitäistehdä, kun eron jälkeen vanhempi juo liikaa eikä pidä huolta itsestään? Nuori ei välttämättä ymmärrä syy-seuraus-suhdetta oman pahan olonsa ja vanhempien eron välillä, kun voimavarat ovat koetuksella murrosiän kehityskriisin ja erokriisin läpikäymisessä samanaikaisesti.

Jos pahaa oloa ei osaa sanoittaa tai nuorella ei ole ketään kelle puhua, paha olo saattaa purkautua häiriökäyttäytymisenä, psykosomaattisena oireiluna ja ongelmien kasaantumisena koulussa ja kotona. Joillekin nuorille taas kiltteys, pärjääminen ja ylisuoriutuminen ovat keinoja hallita tilannetta. Eron jälkeen en saa tehtyä enää mitään, ei ole energiaa edes nousta sängystä. Kun omille tunteille ja tarpeille ei jää tilaa tai ne sysätään taka-alalle, voi seurauksena olla ahdistuneisuutta ja masennusta. Menettämisen pelko näkyy ihmissuhteissa ja vaikeudessa luottaa.

Lasten ja nuorten on oikeus tukeen vanhempien erotessa

Lapset ja nuoret jäävät usein vaille sellaista tukea, joka auttaisi heitä sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Vanhempien lisäksi myös lapsilla ja nuorilla tulisi olla oikeus saada matalalla kynnyksellä apua, jossa he tulevat kohdatuiksi ja kuulluiksi omista lähtökohdistaan. Kokemusten jakaminen vertaisten kanssa on tutkitusti hyödyllistä. Vertaistukea on tarjolla sekä ryhmissä että anonyymisti netissä.

100asiaaerosta -verkkosivustoilla nuoret tukevat toisiaan. Sivustoille on koottu kysymyksiä, joita nuoret pohtivat vanhempiensa eroon liittyen. Osa vastauksista on nuorten itsensä antamia, osaan vastaa ammattilainen. Kokemus siitä, että nuori ei ole kysymystensä kanssa yksin, on tärkeä.

https://apuaeroon.fi/nuoret/100asiaaerosta/
https://apuaeroon.fi/nuoret/100sakeromseparation

Nuorten lainaukset on poimittu 100asiaaerosta –sivustolta, otsikko Kasvatus- ja perheneuvonta – Kasper ry:n nuorten erotyöpajassa tehdystä räpistä.

Teksti: Johanna Vaitomaa, Ero lapsiperheessä -työ asiantuntija

Hyvät välit kahden kodin voimavarana (29.9.2018)

Mistä vanhemmat saavat voimavaroja ja mitä pulmia he ovat kohdannet kahden kodin arjessa? Keskustelin tästä aiheesta Marjatan, Leenan ja Pekan kanssa. Kaikki olivat sitä mieltä, että vanhempien voidessa hyvin, niin lapsillakin on hyvä olla. Lapset olivat sopeutuneet kahden kodin elämään, kun arjessa oli säännönmukaisuutta ja lapsi sai olla molempien vanhempien kanssa. Vanhempien mielestä molempien vanhempien mielipiteet on hyvä ottaa huomioon arjen elämän ja käytäntöjen suunnittelussa. On myös tärkeää, että välit toiseen vanhempaan ovat hyvät ja toimivat.

Leenan arki koostuu hänen työstään ja lasten päiväkotivuoroista. Arjen pyörittäminen jää pääasiallisesti hänelle lasten isän pitkien ja epäsäännöllisten työaikojen johdosta. Isä tapaa lapsia viikoittain joko äidin kotona tai omassa kodissaan. Päiväkodissa kahden kodin arki ei juurikaan näy, koska pääsääntöisesti Leena vie ja hakee lapset. Hän myös yleensä hoitaa lapsia silloin, jos jompikumpi lapsista sairastaa Toisinaan arjen pyörittäminen ja vastuun kantaminen yksin on raskasta, mutta paljon auttaa se, että Leenalla on hyvät välit lasten isään. Leena toivoisi lasten näkevän vielä enemmän isän puolen serkkuja ja isovanhempia sukuyhteyden säilymiseksi. Leena pitääkin säännöllisesti yhteyttä isän puolen sukuun lasten kuulumisista. Muutoin lasten kaverisuhteisiin kahden kodin arki ei vaikuta, sillä kaverit ovat päiväkodissa.

Marjatan mielestä kahden kodin arjessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Marjatta ja isä huolehtivat lapsesta tällä hetkellä vuoroviikoin. Marjatta näkee hyvänä sen, että lapsen ollessa isän luona hänellä itsellään on aikaa ladata akkujaan ja hoitaa juoksevia asioita. Näin voi keskittyä lapsen kanssa yhdessäoloon, silloin kun lapsi on hänen luonaan. Huonona puolena Marjatta näkee kahden kodin hieman toisistaan poikkeavat säännöt. Vanhemmat ovat yhdessä pyrkineet pitämään kiinni samoista säännöistä ja tämä helpottaa arkea lapsen kanssa. Vanhemmat ovat myös pystyneet hoitamaan lapsen asioita päiväkodin kanssa hyvin ja tieto päiväkotipäivien kulusta ja lapseen liittyvistä asioista ja tapaamisista välittyy molemmille vanhemmille. Marjatta kertoi lapsen näkevän kavereitaan kuten ennenkin ja lapsi on saanut olla samassa päiväkodissa. Marjatta ja lasten isä pitävät yhteyttä yhteisiin perhetuttuihin säännöllisesti, joten lapsi näkee näitäkin kavereita yhtä paljon kuin ennenkin.

Pekka kertoi arjen olevan hektistä. Hän näkee isona voimavarana vanhempien yhteistyön lapsen kasvatuksessa. Pekan mielestä on tärkeää, että vanhempien välit ovat kunnossa, sillä se helpottaa kahden kodin arkea käytännössä.  Pekalla on hyvät välit lapsen toiseen vanhempaan ja lapsen asiat ovat kummallakin vanhemmalla etusijalla.

Vanhempien kokemusten perusteella voisi todeta, että voimavaroja kahden kodin arkeen tuottaa toisen vanhemman tuki sekä vanhempien hyvät välit. Myös sitä pidettiin tärkeänä, että lapsen toinen vanhempi on aktiivisesti kiinnostunut lasten hyvinvoinnista ja osallistuu lasten arkeen.

#kaksikotia2018 -kampanja kiinnittä huomiota kahden kodin arkeen ja antaa vanhemmille vinkkejä toimivien kahden kodin käytäntöjen toteuttamiseksi. Osallistu keskusteluun ja jaa oma kahden kodin vinkkisi muille twitterissä tai facebookissa tunnuksella #kaksikotia2018.

Teksti: Karita Laitinen

Kuva: Tytti Nieminen

Haastateltujen vanhempien nimet on muutettu ja tekstissä heidät nimetty Leenaksi, Marjataksi ja Pekaksi.

Blogikirjoitus syntyi oppilaitosyhteistyönä Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden kanssa. Blogitekstin tuottaminen sisältyi osaksi kansalaistoiminta- ja järjestötyön opintoja.

Kahden kodin arkea eletään todeksi monessa perheessä, kun lapsella on koti kahdessa osoitteessa.  Kahden kodin elämään sopeutuessaan lapsi käy läpi oman luopumisprosessinsa, jossa yhden kodin arjesta siirrytään kahden kodin elämään. Kun asuu kahdessa paikassa ei voi olla molemmissa samaan aikaan. Kahdessa kodissa asumisen pulmat näkyvät lapsen elämässä monin tavoin. Tavarat unohtuvat tai ovat väärässä paikassa. Kahden eri kodin välillä kuljetaan ja joskus välimatkat voivat olla pitkiä. Kodin vaihtotilanteisiin olisi hyvä kiinnittää huomiota. Lapsen toiveena on, että ne sujuisivat hyvin ja kitkattomasti ja vanhempien olisi hyvä vaihtaa päällimmäiset kuulumiset lapsen elämään liittyvistä asioista, ettei tätä vastuuta sälytetä lapsen harteille.

Vanhempien ristiriitaiset välit ja erilaiset viestit, toiveet ja pyynnöt kuormittavat lapsen mieltä. Lasta vahingoittaa vanhempien pyrkimys valjastaa hänet viestinviejän rooliin sekä aikuisten epälojaali puhetapa toisistaan. Lapsen ei tulisi myöskään joutua miettimään, mistä asioista voi ja saa kertoa toiselle vanhemmalle. Lapsen tulisi saada jäädä ulkopuolelle aikuisten elämään ja parisuhteen päättämiseen sisältyvästä tunnetaakasta.

Arjen sujuvuutta helpottavat, ainakin lasten mielestä,  toistuvat rutiinit.  Isän luona pelataan  Unoa tulopäivänä, äidin kanssa paistetaan pizza lähtöpäivänä. Kalenteri seinällä helpottaa ajan kulun seuraamista. Lapsen huolta toisen vanhemman pärjäämisestä voi liennyttää säännöllisellä puhelinyhteydellä. Ja ikävöinninkin kanssa pärjää, kun kotona otetaan syliin, paijataan, jutellaan ja ollaan yhdessä. Ikävöinti on merkki kiintymyksestä lapsen ja vanhemman välillä, jota toinen vanhempi ei omilla teoillaan tai sanoillaan saisi turmella.

Lapsen elämää kahdessa kodissa edesauttaa vanhempien toimivat välit ja yhteinen ymmärrys lapsen kasvatuksen ja huolenpidon toteuttamisesta. Luottamusta tarvitaan siihen, että toisessakin kodissa vanhempi ajattelee ja tahtoo lapsen parasta. Lasta rasittaa vanhempien toistuva riitely häntä koskevissa asioissa ja lapsi pyrkii usein ratkaisemaan tilanteen omalla tavallaan. Lohtua haetaan sisaruksista, vetäytymällä tilanteesta pois,  menemällä vanhempien väliin, kääntämällä huomiota itseen tai valinnalla, jolloin lapsi asettuu jommankumman vanhemman puolelle.Vanhempien tärkein tehtävä kahden kodin arkea elettäessä, on ylläpitää lapsen turvallisuuden tunnetta. Osoittaa sanoin ja teoin, että lapsi on tärkeä ja hänestä huolehditaan ja häntä rakastetaan.  Lasta ei aseteta nappulaksi vanhempien väliselle pelikentälle vaan vanhemmat pyrkivät, erosta huolimatta, pelaamaan yhtenä tiiminä ja toimimaan lapsen parasta ajattelevana huoltojoukkueena. Vanhempien välinen kommunikointi ja lapselle välittyvä tunne siitä, että vanhemmat yhdessä sopivat ja hoitavat hänen asioitaan, luo luottamusta siihen, että hankalista elämänvaiheista huolimatta elämässä voi käydä hyvin.

Kaksi kotia – kampanja kiinnittää huomiota lasten ja vanhempien kokemuksiin eron jälkeisestä elämästä ja kahden kodin arjesta. Tervetuloa osallistumaan Elämää kahdessa kodissa – yleisöluennoille tai seuraamaan asiantuntijoiden vetämiä livelähetyksiä. Ryhmächatit tarjoavat mahdollisuuden keskustella muiden vanhempien kanssa. Henkilökohtaista keskustelutukea tarjoaa apua eroon-chat. Podcasteissa voi kuunnella eroauttamisen ammattilaisten keskustelua lasten esittämien kysymysten ja pohdintojen pohjalta.

Teksti: Päivi Hietanen, Ero lapsiperheessä -työn asiantuntija