Vanhempien ero voi heijastua lapsen elämään, paitsi suhteessa vanhempaan, myös läheisten ystävyys- ja sukulaisuussuhteiden menetyksenä. Vanhempien on kiinnitettävä huomiota siihen, että lapsen suhteet hänelle tärkeisiin ihmisiin eivät katkea vaan lapsen elämässä säilyvät mukana hänelle merkitykselliset ja läheiset ihmiset.

Vanhempien on autettava lasta ylläpitämään ihmissuhteita eikä niiden toteutumista voi jättää lapsen varaan. Vanhempien on mahdollista yhdessä keskustella ja sopia siitä, millä tavoin lapsi tapaa ja säilyttää yhteyden eron jälkeen isovanhempiin, muihin sukulaisiin tai vaikkapa ystäviin. Olisi hyvä, että vanhemmat mahdollistaisivat lapsen suhteen esimerkiksi isovanhempiinsa erosta huolimatta ja olisivat valmiit auttamaan lasta yhteydenpidossa ja tapaamisten toteutumisessa esimerkiksi loma-aikoina tai syntymäpäivien tai muiden lapsen merkkipäivien yhteydessä. Lapselle läheiset aikuiset ja sukulaiset voivat myös tarjota lapselle merkityksellisä ihmissuhteita vanhempien rinnalla.

Lapselle voidaan vahvistaa  oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä. Läheinen henkilö tarkoittaa suhdetta, joka on verrattavissa lapsen ja vanhemman väliseeen sekä vakiintuneeseen suhteeseen. Edellytyksenä voi olla esimerkiksi yhdessä asuminen tai hyvin tiiviit tapaamiset/luonapito ja aktiivinen osallistuminen lapsen hoivaan ja huolenpitoon.  Tapaamisoikeutta vahvistettaessa tarkastellaan sitä, onko suhde lapsen näkökulmasta käsin läheinen ja miten vanhemmat suhtautuvat tapaamisoikeuden vahvistamiseen. Tämä tapaamisoikeus lapsen ja  läheisen henkilön välillä vahvistetaan aina tuomioistuimen päätöksellä, eikä sitä voi vahvistaa lastenvalvojan luona. Tuomioistuimen vahvistama tapaamisoikeus tarkoittaa, että lapsi saa ajoittain vierailla ja muilla määritellyillä tavoilla pitää yhteyttä hänelle läheiseen henkilöön. Vanhempien tulisi tällöin sitoutua tuomioistuimen asettamaan tapaamissopimukseen ja pyrkiä noudattamaan sitä.

Lapsen turvallisuuden kokemusta vahvistaa se, että lapsen ei tarvitse huolehtia vanhemmistaan tai miettiä mitä toiselle vanhemmalla kuuluu toisessa kodissa.

  1. Säilytä lapsen kanssa keskusteluyhteys, kysy kuulumiset ja kiinnostus lapsen elämään liittyvistä asoista.
  2. Mitä lapselle kuuluu – lähetä toiselle vanhemmalle kuvia lapsen päivästä.
  3. Pyydä lasta piirtämään tai kirjoittamaan viesti toiselle vanhemmalle.
  4. Anna lapselle lupa sekä mahdollisuus soittaa ja olla yhteyksissä toisen vanhemman kanssa.
  5. Jos mahdollista, niin käyttäkää kuvapuheluita (vaikka ulkona, jos haluat suojata yksityisyyttäsi).
  6. Lähetä lapsen tekemä kortti, kirje tai piirros postilla / sähköpostilla toiselle vanhemmalle.
  7. Pidä päivittäin päiväkirjaa, johon merkitset ylös lapsen kuulumisia, taitojen kehittymistä ja ajatuksia. Jos mahdollista, jaa päiväkirja toisen vanhemman kanssa sähköisesti (esim. google docs avulla).
  8. Suhtaudu positiivisesti toisen vanhemman toiveeseen ja pyrkimyksiin saada tietoa lapsen kuulumisista.
  1. Säilytä lapsen kanssa keskusteluyhteys, kysy kuulumiset ja kiinnostus lapsen elämään liittyvistä asioista.
  2. Lähetä aina vastaus lapsen viesteihin.
  3. Vastaa lapsen soittoihin, mutta älä utele toisen vanhemman tekemisistä. Keskity kuuntelemaan lapsen kuulumisia ja ajatuksia.
  4. Soita puheluita tai kuvapuheluita (vaikka ulkona, jos haluat suojata yksityisyyttäsi).
  5. Lähetä lapselle kirje tai kortti postitse tai sähköpostilla.
  6. Lue lapselle iltasatu kuvapuheluna tai puheluna.
  7. Pidä päiväkirjaa, johon kokoat ja kirjoitat lapselle muistoja hänen lapsuusajastaan ja yhteisistä hetkistänne.
  8. Suhtaudu positiivisesti toisen vanhemman tapaan ja pyrkimyksiin viestiä lapsen kuulumisista.