Ero on suuri elämänmuutos kaikille perheenjäsenille. Lapsessa ero herättää monenlaisia tunteita: hämmennystä, surua, pelkoa, vihaa, joskus helpotustakin. Lapset kokevat eron yksilöllisesti ja ilmaisevat tunteitaan eri tavoin. Tavoittaakseen lapsen kokemuksen vanhemman tulisi antaa lapselle aikaa ja rohkaista lasta puhumaan eron mukanaan tuomista tunteista ja ajatuksista.

Lapsen suhtautumiseen vanhempien eroon vaikuttaa olennaisesti se, miten lasta valmistellaan eroon ja miten erosta puhutaan lapselle. Puhuminen on tärkeää siksi, että lapsen eroon liittyvät huolet vähenisivät ja lapsi ei syyllistäisi itseään erosta.

Vanhempien tulisi ottaa lapsi huomioon erossa. Kuunteleminen, rakkauden osoittaminen ja lapsen tunteiden vastaanottaminen suojaavat lasta. Vanhempien on syytä luoda toimiva keskusteluyhteys välilleen eron jälkeen, sillä lasta ei saa pitää vanhempien välisenä viestinviejänä. Tärkeää on myös, että vanhemmat turvaavat läheisten suhteiden säilymisen molempiin vanhempiin ja muihin lapselle läheisiin ihmisiin.

Voit kuunnella podcastista asiantuntijoiden keskustelua siitä, mitä ajatuksia lapsilla on vanhemmistaan eron jälkeen, mikä lapsia huolettaa ja miltä vanhemmuus näyttää eron jälkeen lasten näkökulmasta. Keskustelua käydään myös siitä miten vanhemmat voisivat edistää sujuvaa kahden kodin arkea eron jälkeen.

Erosta kertominen lapselle on yksi koskettavimmista kokemuksista vanhemman kasvatustehtävässä. Lapsen hämmennyksen, pettymyksen ja surun kohtaaminen voi olla vanhemmalle haasteellinen tilanne oman erokriisin keskellä. 

  

Lapsen on hyvä olla selvillä perheen tilanteessa tapahtuvista muutoksista, erityisesti niistä asioista, jotka koskevat häntä itseään. Lapsen valmistelu muutokseen tarkoittaa, että eropäätöksestä kerrotaan lapselle, eikä kukaan perheenjäsen vain katoa yhteisestä kodista pois. Lapsen suhtautumiseen vanhempien eroon vaikuttaa paljon se, miten erosta puhutaan ja miten lasta valmistellaan asiaan. Videon tarkoituksena on herättää vanhempia miettimään miltä asia näyttää lapsen näkökulmasta silloin, kun erosta ei ole puhuttu asiallisesti, rehellisesti ja yhdessä. 

 Erosta kannattaa kertoa lapsille siinä vaiheessa, kun päätös on tehty ja varma. Vanhempien tulisi miettiä etukäteen yhdessä, mitä lapsille tilanteesta kerrotaan ja mitä kerrotaan eropäätöksen syiksi. Paras olisi, jos vanhemmat kykenisivät myös yhdessä kertomaan lapselle tulevasta erosta. Lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten ja millaisista asioista hänelle kerrotaan. Vanhempien erotarinan tulisi olla yhtenäinen eikä se saisi mitätöidä kummankaan vanhemman arvoa lapsen silmissä. 

  

Erosta tulisi kertoa rehellisesti ja asiallisesti, jotta lapsi ei joudu rakentamaan selityksiä omassa mielessään. Liian yksityiskohtainen kuvaus parisuhteen ongelmista ja eron syistä ei kuitenkaan kuulu lapselle. Erosyiksi voi kertoa esimerkiksi aikuisten väliset erimielisyydet tai se, että ettei enää ollut hyvä olla ja asua yhdessä. Toista vanhempaa ei tule syyllistää päätöksestä tai eroon johtaneista syistä lasten kuullen. 

  

Lapselle on tehtävä selväksi, että ero ei ole lapsen syy tai johdu lapsen toiminnasta tai käytöksestä. Lapsen turvallisuutta tukee, kun hänelle kerrotaan, että häntä rakastetaan ja hänestä huolehditaan erosta huolimatta. Erosta kerrottaessa olisi myös hyvä olla valmiina ainakin joitakin ajatuksia siitä, millä tavoin lasten asiat jatkossa hoidetaan. 

  

Lapsen näkökulmasta vanhempien ero muuttuu todeksi toisen vanhemman muuttaessa pois yhteisestä kodista tai lapsen muuttaessa toisen vanhemman kanssa uuteen kotiin. Kun erilleen muutto lähestyy, on tärkeää, että molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus viettää aikaa lapsen kanssa, puhua hänen kanssaan ja vastata lapsen kysymyksiin. Vanhempien tulisi osoittaa lapselle sanoin ja teoin, että molemmat rakastavat häntä. Kannattaa myös sanoa ääneen, että lapsella on edelleen lupa rakastaa kumpaakin vanhempaansa. 

Lapsen huomioon ottaminen erossa tarkoittaa erotilanteen ja eron jälkeisen vanhemmuuden tarkastelua lapsen näkökulmasta käsin. Videolla herätellään vanhempia miettimään aikuisen vastuuta asioiden sopimisessa ja viestien kulkemisessa. 

Periaatteita, joilla vanhempi voi tukea lapsen selviytymistä erosta: 

  • Kerromme yhdessä lapselle eroaikeistamme ja syistä jotka johtivat eroon. Lapsen ei tarvitse luoda omaa selitystä erolle, eikä syyllistää itseään vanhempien eroratkaisusta. 
  • Mietimme yhdessä lapsen asioihin parhaat ratkaisut ja järjestelyt. Emme eroa lapsesta vaan toimimattomasta parisuhteesta. 
  • Osoitamme lapselle, että häntä rakastetaan ja hänestä pidetään huolta, vaikka eroamme. Otamme vastaan lapsen tunteet ja kuuntelemme lasta. 
  • Kerromme lapselle, mitä muutoksia ero tuo tullessaan ja mitkä asiat eivät muutu hänen elämässään. Pyrimme yhdessä vahvistamaan lapsen turvallisuuden tunnetta. 
  • Suojelemme lasta turhilta pettymyksiltä. Emme anna lapselle turhia lupauksia tai toivoa asioista, joista emme voi pitää kiinni tai joihin emme voi vaikuttaa. 
  • Ymmärrämme ja hyväksymme sen, että lapselle on tärkeää saada säilyttää yhteys molempiin vanhempiin ja muihin hänelle tärkeisiin ihmisiin. Pyrimme vanhempina mahdollistamaan näiden suhteiden jatkumisen. 
  • Kerromme erostamme muille lapsen elinpiirissä oleville aikuisille. Lapsen vastuulle ei jää perheen muuttuneesta tilanteesta tiedottaminen. 
  • Toimimme kumpikin omalta osaltamme niin, että asiallinen keskusteluyhteys välillämme säilyy. Lapsen tehtävänä ei ole toimia viestinviejänä vanhempien välillä. 
  • Pidämme huolta omasta jaksamisesta ja haemme tarvittaessa apua. Lapsen tehtävä ei ole toimia kummankaan vanhemman tukihenkilönä eikä perheen tunneilmaston tasapainottajana. 
  • Muistamme, että erosta huolimatta lapsen tulee saada elää ikätasonsa mukaista elämää. Ajattelemme, että vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, minkälaiseksi lapsen elämä muodostuu. 

  

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä ja otettava huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Lapsenhuoltolaki 11§ 

  

Vaikka ero on aikuisten välinen asia, koskee vanhempien välisen parisuhteen päättyminen aina merkittävästi lapsen elämään. Lapsi ei ole juridisesti asiassa asianosainen, mutta ero vaikuttaa lapsen elämään siinä määrin, että vanhempien on huomioitava lapsen mielipide ja näkemykset sekä mahdollisuuksien mukaan huomioitava ne lasta koskevia asioita ratkaistaessa. 

Lapella on oikeus olla huoleton ja vapaa aikuisten elämän murheista. Lapselle on tärkeä tunne siitä, että olen rakastettu ja tärkeä, hyvä juuri sellaisena kuin on. Lapsella on myös vanhempien eron myötä oikeus tulla kuulluksi, huomioiduksi ja nähdyksi. 

Lapselle on kerrottava ja hänen kanssaan on keskusteltava hänen elämäänsä koskevista ratkaisuista. Lapselle on kerrottava, mihin asioihin ja päätöksiin hän voi vaikuttaa ja millä tavoin sekä oikeudesta olla ottamatta kantaa ratkaisuihin. Lapselle on kerrottava, mihin hän asioihin hän mielipiteillään vaikuttaa ja millaisia erilaisia ratkaisuja tai vaihtoehtoja on olemassa. Lapsella on oltava tieto ja ymmärrystä siitä, mitä mielipiteen ilmaisusta lapsen elämään voi seurata. 

Lapsen näkemysten, ajatusten ja mielipiteen selvittäminen on aina tehtävä hienovaraisesti ja lasta suojellen. Lasta ei tule johdatella vastaamaan tietyllä tavalla tai painostaa ilmaisemaan näkemyksiään.  Lasta ei tule myöskään painostaa tai kiristää valitsemaan puoltaan vanhempien välillä tai lahjoa vastaamaan vanhemman toivomalla tavalla. Lasta on suojeltava joutumasta ratkaisijan rooliin vanhempien välisissä näkemyseroissa tai ristiriidoissa. Lapsen kanssa keskustelusta ja mielipiteen selvittämisestä ei saa koitua haittaa tai vahinkoa lapsen ja vanhemman väliselle suhteelle. 

Ensisijaisesti asioiden käsittely ja niistä keskusteleminen on vanhempien vastuulla. Miten erosta voi keskustella lapsen kanssa lue lisää tästä. 

Jos vanhemmat kokevat lapsen mielipiteen selvittämisen haasteelliseksi omassa erotilanteessa tai toivovat asiassa tilanteesta ulkopuolisen ammttilaisen tukea, niin lapsen mielipiteen ja näkemyset voi pyytää selvittämään lastenvalvojan ja lapsen tapaamisessa. Tämä edellyttää lapsen omaa suostumusta tapaamiselle ja että lapsen mielipiteen selvittämiselle on erityinen perustelu ja se on tarpeen sopimukseen pääsemisen kannalta. 

Kun lasta koskeva huolto- tai tapaamissopimus on vireillä oikeudessa, niin lasta voidaan tarvittessa kuulla tuomioistuimessa, jos se on asian ratkaisemisen kannalta oleellista ja tarpeen tai jos lapsi itse pyytää tulevansa asiassa kuulluksi. Alle 12-vuotiaiden lasten kohdalla harkitaan kuulluksi tulemisen edellytykset aina erityisen huolella ja  kuuleminen on välttämätöntä eikä kuulemisesta aiheudu lapselle haittaa. Tuomioistuin voi käyttää kuulemisen apua asiantuntija-avustajaa. 

  

Vanhempien ero voi heijastua lapsen elämään, paitsi suhteessa vanhempaan, myös läheisten ystävyys- ja sukulaisuussuhteiden menetyksenä. Vanhempien on kiinnitettävä huomiota siihen, että lapsen suhteet hänelle tärkeisiin ihmisiin eivät katkea vaan lapsen elämässä säilyvät mukana hänelle merkitykselliset ja läheiset ihmiset. 

Vanhempien on autettava lasta ylläpitämään ihmissuhteita eikä niiden toteutumista voi jättää lapsen varaan. Vanhempien on mahdollista yhdessä keskustella ja sopia siitä, millä tavoin lapsi tapaa ja säilyttää yhteyden eron jälkeen isovanhempiin, muihin sukulaisiin tai vaikkapa ystäviin. Olisi hyvä, että vanhemmat mahdollistaisivat lapsen suhteen esimerkiksi isovanhempiinsa erosta huolimatta ja olisivat valmiit auttamaan lasta yhteydenpidossa ja tapaamisten toteutumisessa esimerkiksi loma-aikoina tai syntymäpäivien tai muiden lapsen merkkipäivien yhteydessä. Lapselle läheiset aikuiset ja sukulaiset voivat myös tarjota lapselle merkityksellisä ihmissuhteita vanhempien rinnalla. 

Lapselle voidaan vahvistaa  oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä. Läheinen henkilö tarkoittaa suhdetta, joka on verrattavissa lapsen ja vanhemman väliseeen sekä vakiintuneeseen suhteeseen. Edellytyksenä voi olla esimerkiksi yhdessä asuminen tai hyvin tiiviit tapaamiset/luonapito ja aktiivinen osallistuminen lapsen hoivaan ja huolenpitoon.  Tapaamisoikeutta vahvistettaessa tarkastellaan sitä, onko suhde lapsen näkökulmasta käsin läheinen ja miten vanhemmat suhtautuvat tapaamisoikeuden vahvistamiseen. Tämä tapaamisoikeus lapsen ja  läheisen henkilön välillä vahvistetaan aina tuomioistuimen päätöksellä, eikä sitä voi vahvistaa lastenvalvojan luona. Tuomioistuimen vahvistama tapaamisoikeus tarkoittaa, että lapsi saa ajoittain vierailla ja muilla määritellyillä tavoilla pitää yhteyttä hänelle läheiseen henkilöön. Vanhempien tulisi tällöin sitoutua tuomioistuimen asettamaan tapaamissopimukseen ja pyrkiä noudattamaan sitä. 

  

Vauva-aikana toteutuu eroja erilaisista syistä ja tilanteissa. Vanhempien välillä voi olla yhteinen liitto takana tai vauva syntyy suhteeseen, jossa vanhempien välillä ei ole parisuhdehistoriaa. Vanhemmille vauva voi olla ensimmäinen yhteinen lapsi tai yhteisiä lapsia ja perhevuosia on jo useampia takana. Vauva voi syntyä myös tilanteeseen, jossa vanhemmat ovat itsekin vielä alle 18-vuotiaita. 

  

Vauvan syntymisen jälkeen tapahtuva ero voi olla hyvin latautunut, jos parisuhde on ollut ero uhan alla jo ennen raskautta tai raskauden aikana. Vauvan syntymään voi liittyä erilaisia odotuksia parisuhde tilanteen parantumisesta. Joskus vauvan syntyminen on odottamaton tai ei-suunniteltu ja tilanne voi herättää molemmissa vanhemmissa ristiriitaisiakin tunteita ja ajatuksia. 

  

Vaikka vanhemmilla voi olla kokemusta vanhemmuudesta vauvan sisarusten kautta, niin erotessaan vanhempien on mietittävä, miten vauvan oikeus luoda suhde sisaruksiin huolehditaan ja sisarussuhteita ylläpidetään. On myös tärkeä huomioida, että vauvan tapaamisrytmi kulkee eritahtiin verrattuna sisaruksiin. Vauva ei voi itsenäisesti siirtyä vanhemman luota toiselle vaan hän tarvitsee ensimmäisten vuosien aikana paljon vanhemman tukea ja apua kodinvaihtotilanteisiin. 

  

Vauvalla on oikeus tutustua ja luoda suhde vanhempiinsa ja vanhempien on omalla toiminnallaan edistettävä ja mahdollistettava tämä lapsen oikeuden toteutuminen.  Kiintymyssuhteiden eli vauvan turvallisuuden kokemuksen näkökulmasta on tärkeätä, että erosta huolimatta vauva saa hoitokokemuksia molemmilta vanhemmiltaan. Kiintymyssuhde tarkoittaa myös tunnesuhdetta vauvan ja vanhemman välillä ja varhaisilla hoivakokemuksilla on iso merkitys aina lapsen aikuisikään asti. Vauvan säännöllinen hoitaminen ja huolehtiminen auttavat vanhempaa luomaan suhdetta syntyneeseen lapseen. 

Vanhempien asuessa eri osoitteissa on luonnollista, että alkuun vauvan hoitamisen päävastuu on usein äidillä ja isä tutustuu vauvaan säännöllisten hoitokontaktien myötä. On hyvä tavata ja olla vauvan kanssa hänen hereillä ollessaan. Vanhempien olisi hyvä yhdessä miettiä, miten toisen vanhemman läsnäolo vauvan elämässä mahdollistuu. Tilanne vaatii usein molemmilta vanhemmilta paljon joustavuutta ja toisen vanhemman sietämistä omassa elämässä. Vanhempien välinen toimiva yhteistyövanhemmuus tarkoittaa paitsi vanhempien keskinäistä tapaa tehdä yhteistyötä myös vanhempien taitoa asettua tarkastelemaan erotilannetta vauvan silmin, mitä vauva tässä muuttuvassa perhetilanteessa tarvitsee ja miten vauvan perusturvallisuudesta huolehditaan. Vauvan elämän tarvitaan selkeät rytmit, riittävästi lepoa sekä sopivasti leikkiä ja yhdessäoloa perheenjäsenten kanssa. 

  

Vanhemmat luovat luottamusta toisiinsa pitämällä kiinni yhdessä sovituista asioista sekä malttamalla edetä lapsen asioissa askel kerrallaan. Vauva kasvaa ja kehittyy omassa tahdissaan. Onkin tärkeä, että vanhemmat viestivät toisilleen vauvan elämään kuuluvista asioista. Keskusteluyhteys sekä kuvat ja videopätkät voivat auttaa vauvasta erossa asuvaa vanhempaa seuramaan lapsen kasvunvaiheita. On myös hyvä miettiä, onko vanhempi mahdollista välillä osallistua neuvolakäynneille yhdessä, erosta huolimatta. 

Vauvatahtinen ero edellyttää vanhemmilta myös omien erotunteiden käsittelyä. Samaan aikaan erokriisistä selviytyminen ja eroon liittyvien tunteiden kohtaaminen sekä vauvan hoitaminen voi olla uuvuttava kokemus, joka vaatii voimavaroja. On tärkeätä, että tässä tilanteessa vanhemmat pyrkivät tukemaan toistensa vanhemmuutta ja sivuun laitetaan erimielisyydet ja keskinäiset ristiriidat. Eteenkin vauvan läsnäollessa riitelyä on tärkeätä välttää. Riitely kuormittaa myös vanhempien mieltä ja voi lisätä erosta johtuvaa kuormitusta. Jos keskinäinen keskustelu on vaikeaa tai mahdotonta, voi ulkopuolinen apu olla tilanteessa tarpeen. 

  

Lisätieto vauvaperheen arkeen liiittyvistasioista sekä tuen mahdollisuuksista löydät myös sivustolta vauvaperhe.fi 

  

Lapselle vanhempien ero voi olla pelottava, surullinen, hämmentävä, raivostuttava tai joskus myös helpottava kokemus. Lapsi joutuu aikuisen lailla käymään läpi monenlaisia tunteita ja elämän muutoksia. Aikuisen tavoin lapsi tarvitsee aikaa ja tukea eron herättämien tunteiden ilmaisemiseen. 

Lapsen pohdinnat tulevat omaan tahtiin ja erilaisissa tilanteissa. Joskus lapsi saattaa näyttää tunteitaan vasta, kun erosta on kulunut pitkä aika ja lapsi vaistoaa, että vanhemmat ovat riittävän vahvoja vastaanottamaan hänen tunteensa. Vanhempien voi silloin olla vaikea yhdistää lapsen reagointia eroon. 

Lapsi voi surra toisen vanhemman poismuuttoa ja pelätä tämän häviävän kokonaan elämästään. Samalla lapsi pelkää, mitä hänelle itselleen tapahtuu. Lähteekö toinenkin vanhempi ja kuka hänestä silloin huolehtii? Lapsi voi tuntea kiukkua ja raivoa sitä vanhempaa kohtaan, joka lähti pois kotoa ja jätti hänet, tai sitä vanhempaa kohtaan, jonka lapsi kokee syylliseksi eroon. Joskus ero voi olla myös helpotus lapselle, jos vanhempien välinen riitely eron myötä loppuu. 

Lapset suhtautuvat vanhempiensa eroon yksilöllisesti eri tavoin. Tähän vaikuttaa paljon se, minkälainen perheen tilanne on ollut ennen eroa. Lapsen reaktioihin vaikuttavat myös lapsen ikä ja se, millainen suhde lapsella on kumpaankin vanhempaansa sekä muiden turvallisten ja tuttujen aikuisten tuki. 

Lapsen erokokemukseen vaikuttaa erityisen paljon se, miten vanhemmat eronsa käytännössä toteuttavat, millaiseksi vanhempien keskinäinen suhde muodostuu ja miten vanhemmat pystyvät pitämään lapsen etusijalla eroon liittyviä ratkaisuja tehdessään. Eroavan aikuisen on syytä muistaa, että puoliso, josta hän on eroamassa, on edelleen lapselle tärkeä ja ainutkertainen vanhempi. 

Miten lapsi kärsisi erosta mahdollisimman vähän? Varmasti kaikki vanhemmat haluavat minimoida eron haitallisia vaikutuksia lapsien elämään. Blogissa kokenut psykologi kertoo mitkä tekijät edistävät tai heikentävät lapsen sopeutumista eron jälkeiseen elämään ja miten vanhempien oma toiminta ja suhde toiseen vanhempaan vaikuttaa lapseen. 

Rohkaise puhumaan, mutta anna aikaa 

Aikuisen tavoin myös lapsi tarvitsee aikaa ja tukea eron herättämien tunteiden läpikäymiseen. Aikuinen voi rohkaista lasta ilmaisemaan tunteitaan ja kokemuksiaan keskustelemalla niistä hänen kanssaan. Lapsi ei kuitenkaan välttämättä osaa tai halua puhua erosta vanhempiensa aikataulussa. Tästä ei kannata olla huolissaan niin kauan kuin lapsi muuten näyttää voivan hyvin. Joskus lapsi näyttää tunteitaan vasta, kun erosta on kulunut pitkä aika ja lapsi vaistoaa, että vanhemmat ovat riittävän vahvoja vastaanottamaan hänen tunteensa. 

Vanhempien ero voi näkyä lapsen käytöksen muutoksena päiväkodissa tai koulussa. Siksi on tärkeää, että vanhemmat kertovat ajoissa perheessä tapahtuvista muutoksista lapsen hoitajalle ja opettajalle sekä muille lapsen tärkeille aikuisille. 

Jos olet huolissasi siitä, miten lapsesi suhtautuu ja sopeutuu eroon, voit kysyä neuvoa ja apua esimerkiksi kunnan perheneuvolasta. Lapsi voi myös hyötyä lasten ja nuorten erovertaisryhmistä. Hae paikkakuntasi eropalveluita täältä. 

  

Tue lapsen selviytymistä 

Jokainen lapsi on yksilöllinen ja kokee vanhempien eron omalla tavallaan. Vanhempana autat lasta kun muistat, että sinun kokemuksesi ja näkemyksesi erosta ja siihen liittyvistä syistä ovat erilaisia kuin lapsella. 

Autat lasta kun 

  • hän saa puhua erosta vanhempien kanssa ja kertoa miltä tuntuu, ajattelee ja toivoo 
  • vanhemmat auttavat lasta pitämään yhteyttä toiseen vanhempaan 
  • saa olla kavereiden kanssa kuten ennenkin ja vanhempi tukee kaveriyhteyksien säilymistä 
  • vanhemmat eivät riitele  lapsen kuullen ja nähden vaan ovat asiallisia toisiaan kohtaan 
  • lapsi saa tehdä kivoja juttuja ja viettää yhdessäolo aikaa vanhempien sekä sisarusten kanssa 
  • elämässä on mukana iloa, hupia ja hauskuutta 

  

Mitä vanhempien tulisi ymmärtää eron vaikutuksista nuoreen? Miten ero vaikuttaa nuoreen?  

Noin 30 000 lasta Suomessa kokee vuosittain vanhempiensa eron. Eroamisen yleisyys luo harhaa eron normaaliudesta ja siitä, että lapset ja nuoret selviytyvät ja sopeutuvat nopeasti eron jälkeiseen elämään. Kun vanhempien ero tulee nuorelle yllätyksenä, elämä muuttuu äkillisesti, mikä horjuttaa turvallisuuden tunnetta, luottamusta aikuisiin ja pysyviin ihmissuhteisiin. Aina vanhemmilla ei ole keinoja kertoa eroaikeistaan tai he ajattelevat suojelevansa nuorta salaamalla erotiedon mahdollisimman pitkään. Tällöin nuori kohtaa vanhempiensa eron pystymättä valmistautumaan siihen, mikä lisää stressin määrää ja kyseenalaistaa kaiken sen, minkä varaan nuori on rakentanut perhe-elämänsä.  

Moni nuori kokee eron olleen käännekohta heidän elämässään, lapsuus ikään kuin päättyi eroon. Tämän jälkeen elämä on ollut huolien täyttämää ja aikuisille kuuluvien asioiden murehtimista. Nuori ei välttämättä ymmärrä syy-seuraus-suhdetta oman pahan olonsa ja vanhempien eron välillä. Nuoren voimavarat ovat koetuksella murrosiän kehityskriisin ja erokriisin käsittelemisessä samanaikaisesti. Jos pahaa oloa ei osaa sanoittaa tai nuorella ei ole ketään kelle puhua, paha olo saattaa purkautua häiriökäyttäytymisenä, psykosomaattisena oireiluna ja ongelmien kasaantumisena koulussa ja kotona. Joillekin nuorille taas kiltteys, pärjääminen ja ylisuoriutuminen ovat keinoja hallita tilannetta. Kun omille tunteille ja tarpeille ei jää tilaa tai ne sysätään takaa-alalle, voi seurauksena olla ahdistuneisuutta ja masennusta.   

Nuoren on löydettävä eroon sellainen peruste, joka auttaa häntä ymmärtämään tilanteen. Muuten nuori täyttää tyhjät aukot kuvitelmillaan, jotka usein sisältävät myös itsesyytöksiä tai vastuunottoa tapahtuneeseen liittyen. Nuori jää helposti yksin erotilanteessa ja vanhemmille voi syntyä harhakäsitys, että nuori pärjää, kun tämä kieltäytyy kuuntelemasta ja keskustelemasta ja vetäytyy omaan huoneeseen tai kaveriporukkaan. Nuoret kokevat usein, että vanhemmat kertovat heille erosta joko liikaa tai liian vähän. Vanhemmat olettavat nuorten tyytyvän siihen informaatioon, jonka vanhemmat päättävät antaa.   

Vanhempien eroa ei aina ole pelkästään vahingollista lapselle tai nuorelle, mutta puheillaan vanhemmat saattavat satuttaa ja loukata. Nuoret kokevat vaikeimpana vanhempiensa riitelyn seuraamisen ennen eroa, eron hetkellä ja sen jälkeen. Lapselle ja nuorelle on vahingollista, jos hän jää vanhempiensa välisten riitojen ”pelinappulaksi” ja kokee, ettei vanhemmilla ole aikaa kuin omille murheilleen ja uusille kumppaneilleen.   

Vanhempien eron kokevat helpotuksena ne nuoret, joiden elämässä ero tarkoittaa riitojen vähenemistä tai loppumista. Toisaalta jos riitoja ei ole ollut, on eroa vaikeampi hyväksyä. Tärkeää lapsille ja nuorille on se, että kriisitilanteessakin äiti ja isä säilyvät aikuisina ja lapsi saa olla lapsi.   

Miten nuori selviytyy erosta? 

Siihen miten nuori selviää erosta vaikuttaa moni asia; ikä ja kehitystaso, temperamentti ja selviytymiskyky sekä perhetilanteen kuormittavuus ennen eroa ja sen jälkeen. Vanhempien välinen yhteistyö ja keskinäinen kunnioitus ovat avainasemassa nuoren erosta selviytymiselle. Vanhempien kyky jakaa vastuuta, keskustella asiallisesti keskenään ja tehdä yhdessä päätöksiä lujittaa nuoren turvallisuuden tunnetta. Vanhempien toimiva yhteistyö vähentää nuoren lojaliteettiristiriitaa tai painetta asettua toisen vanhemman puolelle toista vastaan. Nuoren pitää voida kokea, että hänellä on lupa rakastaa kumpaakin vanhempaansa ja että hän on edelleen tärkeä, myös silloin, kun vanhemmalle tulee uusi kumppani. 

Eron kokemuksen käsittely ja siitä puhuminen on tärkeää, mutta kaikilla nuorilla ei ole kykyä tai uskallusta puhua vanhemmilleen. Vanhemmat tarvitsevat myös oman tilan ja paikan puhua erokriisistään, etteivät kaataisi tunnekuormaa nuoren harteille. Nuoret jäävät vanhempiensa erotilanteessa usein vaille sellaista tukea, joka auttaisi heitä sopeutumaan uuteen tilanteeseen. 

Nuori voi saada tarvitsemaansa keskustelutukea monesta eri paikasta: vertaisryhmistä, nuorten puhelimesta ja netistä, kriisipuhelimesta, nuorisotyöntekijältä, nuorten turvatalolta, koulun oppilashuollosta (kuraattori, koulupsykologi, terveydenhoitaja) ja kuntien lapsiperheiden palveluista. 

100asiaaerosta -sivustolla nuoret kysyvät ja antavat toisilleen vastauksia monenlaiseen eroon liittyvään huoleen. Nuorten lisäksi myös vanhemmat ja ammattilaiset hyötyvät sivustosta saadessaan tutustua nuorten kysymyksiin ja ajatuksiin eroon liittyen. 

  

Lukuvinkit, joita hyödynnetty kirjoituksessa:
Aapola-Kari Sinikka, Nivala Annina & Tonttila Teea (toim. 2012) Nuoren tukeminen vanhempien erotessa – tutkimusnäkökulmia ja hyviä käytäntöjä. Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto.
Haggrèn Tuija (2018) Kokemuksia eron jälkeisestä sosiaalisesta tuesta. Pro gradu tutkielma, Jyväskylän yliopisto.