Vieraannuttaminen

Vieraannuttamistyyppisen käyttäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi vaikeus hyväksyä eroa ja päästää irti, “jumittuminen” eroon, viha, kostonhalu ja katkeruus tai pelko lapsen menettämisestä.  

Joskus toisen vanhemman uusi parisuhde voi laukaista vieraannuttamiskäyttäytymisen, vaikka vanhempien yhteistyösuhde eron jälkeen olisi muuten ollut toimiva. Vieraannuttamisessa kielteiset ajatukset kapeuttavat vanhemman ajattelukykyä ja siinä samalla hän käyttää lasta koston välineenä toista vanhempaa kohtaan. Vanhemmalla voi olla myös mielenterveyden tai persoonallisuuden haasteita, jotka vaikuttavat ajatuksiin ja toimintaan. 

Jokaisen vanhemman olisi hyvä miettiä miten omat tunteet, pelot ja parisuhteen aikaiset pettymykset vaikuttavat nykyhetkessä. Kannattaa olla huolissaan, jos omat puheet tai toisen vanhemman puhe kuulostavat tältä:  

“Se jätti meidät.” 
“No et voi mennä harrastukseen, kun sitä ei kiinnosta maksaa sun elatusmaksuja.”
“Isäsi ei koskaan ymmärrä sinua, mikähän sitä vaivaa.”
“Äitisi hylkäsi meidät, se rakastaa vain juomista.”
“Isäsi ei rakasta sinua, kun sillä on se uus tyyppi jo kierroksessa ja kohta niilläkin on vauva.” 
“Älä kerro äidillesi tästä, se taas syyttää mua väkivaltaiseksi ihan turhaan.”
“Isäsi hankki tosi ilkeän lakimiehen, se haluaa viedä tuhkatkin pesästä.”
“Minä olen ainoa, joka todella rakastaa sinua.” 

Seuraavassa osiossa on testi, jonka avulla vanhempi voi arvioida, toimiiko itse vieraannuttavasti.   

Joskus vanhempi voi huomaamattaan tai tietoisesti toimia vieraannuttavalla tavalla. Siksi vanhempien onkin hyvä tutkailla omia ajatuksia ja miten ne tulevat esille puheessa; miten puhun toisesta vanhemmasta, millaista mielikuvaa välitän eron syistä? Annanko arvon lapsen ja toisen vanhemman suhteelle? Näenkö toisessa vanhemmassa jotain hyvää, vai näenkö hänessä vain huonoja asioita?   

Pohdi omaa vanhemmuuttasi eron jälkeen ja vastaa alla oleviin väittämiin. Testin tarkoituksena on auttaa tunnistamaan vieraannuttamistyyppinen toimintatapa. 

 Testaa toimitko sinä näin:  

• Uskon, että lapselle olisi parempi, ettei toinen vanhempi olisi lapsen elämässä.  
• Kerron lapselle negatiivisia asioita toisesta vanhemmasta tai hänen läheisistään. 
• Olen antanut lapsen ymmärtää, että toinen vanhempi on hylännyt hänet. 
• Osoitan vihamielisyyttä toista vanhempaa kohtaan lapsen nähden tai kuullen. 
• Mustamaalaan toista vanhempaa lapselle tai lapsen kuullen. 
• En koe tärkeänä tai en halua, että lapsi pitää yhteyttä toiseen vanhempaan.  
• Minä saan määritellä millä ehdoilla ja miten usein lapsi on yhteydessä toiseen vanhempaansa. 
• Estän tai hankaloitan lapsen puheluita ja viestittelyä toisen vanhemman kanssa. 
• En koe tärkeänä tai en halua, että lapsi tapaa toista vanhempaansa. 
• Rajoitan tai estän lapsen tapaamisia toisen vanhemman kanssa. 
• Mielestäni lapselle on hyväksi, että hän valitsee puolensa vanhempien välillä. 
• Olen uskotellut lapselle, että toinen vanhempi on huono, sairas tai vaarallinen. 
• Olen vakuuttunut, että lapselle on vahingollista olla toisen vanhemman kanssa tai hänen luonaan. 
• Uusi kumppanini olisi lapselleni parempi vanhempi kuin biologinen vanhempi. 
• Olen kertonut lapselle ja ammattilaisille, että toinen vanhempi on vaaraksi lapselle. 

 Jos vastasit yhteen tai useampaan kohtaan “kyllä”, on syytä pysähtyä ja hakea apua. Edellä kuvatut ajatusmallit ja toimintatavat vahingoittavat lasta. 

Onko joku läheisesi, ystäväsi tai joku ammattilainen  ilmaissut, että hän on huolissaan sinun puheistasi ja toimintatavoistasi? 

• Kyllä, viimeksi kuluneen viikon/kuukauden/vuoden aikana. 

Jos vastasit ”kyllä”, on ehdottoman tärkeää, että haet itsellesi apua. Voit jutella ammattilaisen kanssa chatissa tai tutustua oman paikkakuntasi eropalveluihin, ks. –Apua sinulle – Apuaeroon.fi 

Vieraannuttaminen voi olla osittain tahatonta ja tiedostamatonta tai erittäin tarkoitushakuista ja suunnitelmallista. Toisinaan vanhempi havahtuu tilanteeseen ja voi muuttaa puhe- ja toimintatapojaan, kun hän saa tietoa siitä, miten vahingollista vieraannuttaminen on lapselle. 

Vieraannuttaminen voi olla hyvin hienovaraista, jolloin vanhempi omasta mielestään tukee lapsen suhdetta toiseen vanhempaan, mutta rivien välistä välittyy erilainen viesti. Kysymyksessä voi olla vanhemman liioiteltu huoli tai muut tunnereaktiot, joita ei peitellä lapselta. Vanhempi voi esimerkiksi suureen ääneen spekuloida sillä, onko lapsi varmasti turvassa toisen vanhemman luona. Vanhempi voi vakuuttaa lapselle, läheisille ja ammattilaisille, että hän toimii lapsen edun mukaisesti, ja uskoa tähän itsekin. Tosiasiassa hän siirtää omat negatiiviset mielikuvansa toisesta vanhemmasta lapsen kannettavaksi ja pyrkii monin eri tavoin vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan.  

Tapaamisoikeuksien sabotoinnista on kyse silloin, kun lähivanhempi toistuvasti ja liian kevein perustein ilmoittaa tapaamisten peruuntumisesta tai järjestää omia aktiviteetteja lapsen kanssa juuri tapaamisten aikaan. 

Vaikeimmissa tapauksissa vieraannuttava käyttäytyminen tuhoaa lapsen ja toisen vanhemman välisen suhteen kokonaan. Silloin vieraannuttamisessa on nähtävissä tietoinen, tarkoitushakuinen, toistuva ja suunnitelmallinen toiminta, joka sisältää lapsen manipulointia ja mielipiteisiin vaikuttamista.  

Jos vanhempi ei kykene katsomaan tilannetta lapsen näkökulmasta ja ymmärtämään toimiensa vahingollisuutta lapsen kehitykselle, on tärkeää hakea ammatillista apua eron käsittelyyn ja lapsen aseman huomioimiseen erossa. 

Ennen kuin voidaan sanoa, että vieraannuttamista on tapahtunut, tulee selvittää, onko lapsen ja vanhemman suhde ollut aiemmin hyvä ja myönteinen. Sen lisäksi tulee selvittää, onko parisuhteessa tai perheessä ollut lähisuhde- tai perheväkivaltaa ennen eroa. 

Tilanteen selvittämisessä on haastavaa arvioida, onko kyse lapsen tai toisen vanhemman suojaamisesta väkivallalta vai vieraannuttamisesta. Joskus epäilyjä väkivallasta tai vieraannuttamisesta esitetään yhtäaikaisesti, valheellisesti kiusaamistarkoituksessa tai aitoon huoleen perustuen. Näihin tilanteisiin tarvitaan ammattilaisten puuttumista, moniammatillista arviointia ja toimintaohjeita. 

• Vieraannuttaminen on haitan aiheuttamista lapsen ja vanhemman suhteelle. 
• Joskus vieraannuttaminen on jatkoa aiemmalle lähisuhde- ja perheväkivallalle. 
• Lapsen suojelu väkivallalta tai vainolta ei ole vieraannuttamista. 

Kyse ei ole vieraannuttamisesta, jos lapseen kohdistuu todellista fyysistä, seksuaalista, psyykkistä väkivaltaa, vainoa tai niiden uhkaa ja vanhempi pyrkii suojelemaan lasta kaltoinkohtelevasti käyttäytyvältä vanhemmalta. 

Vieraannuttamistyyppiseen käyttäytymiseen kytkeytyy usein myös muita väkivallan muotoja. Vieraannuttaminen sisältää usein pakottavaa kontrollointia ja ehtojen sanelemista toiselle vanhemmalle siitä millainen vanhempi hänen tulisi olla. Vainoaminen, kontrollointi tai alistaminen on usein alkanut jo parisuhteen aikana.  

Eron jälkeisessä väkivallassa, vieraannuttamisessa ja vainossa on usein hyvin systemaattinen toimintatapa, jossa väkivallan tekijä harjoittaa tietoista manipulaatiota ja mustamaalaa väkivaltaa kokenutta vanhempaa. Näin hän pyrkii osoittamaan lapselle sekä viranomaisille, että ko. vanhempi ei ole kykenevä vanhemmuuteen ja on vaaraksi lapselle. Vainotekoja toteutetaan lapsen asioiden hoitamisen varjolla ja lapseen liittyvän yhteyden kautta.  

On ehdottoman tärkeää, että ensin varmistetaan lapsen turvallisuus ja tarjotaan lapselle ja väkivaltaa kokeneelle vanhemmalle riittävästi apua kokemustensa käsittelyyn. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan, mutta lapsen ihmissuhteita eron jälkeen pitäisi tukea ensisijaisesti lapsen turvallisuuden ehdoilla. 

Nettiturvakodissa voit tutustua väkivallan eri muotoihin -> www.nettiturvakoti.fi 

Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa, joka vaarantaa lapsen turvallisen kehityksen. Vieraannuttaminen aiheuttaa lapselle vaikean lojaliteettiristiriidan, jonka seurauksena lapsi on pakotettu liittoutumaan toisen vanhemman kanssa ja torjumaan toinen vanhempi.   

Vieraannuttamisesta seuraa lapselle pitkäkestoisia psyykkisiä vaikeuksia, kuten syyllisyyttä, masennusta ja kyvyttömyyttä luottaa kehenkään. Lapsen olemuksessa ja käyttäytymisessä vieraannuttaminen voi näkyä muun muassa seuraavilla tavoilla:   

• Lapsen ja vanhemman aiempi hyvä suhde on muuttunut huonoksi.  
• Lapsi on alkanut ottaa etäisyyttä toiseen vanhempaansa.  
• Lapsi kieltäytyy tapaamasta toista vanhempaansa.  
• Lapsi on avoimen uhmakas ja puhuu kielteisesti toisesta vanhemmastaan. 
• Lapsen reaktiot toista vanhempaansa kohtaan ovat kohtuuttoman kielteiset.  
• Lapsi haluaa ottaa etäisyyttä aiemmin tärkeisiin sukulaisiinsa. 
• Lapsen yhteys toiseen vanhempaan on kokonaan katkennut. 

Lapselle vanhempien kiistojen välissä eläminen voi olla niin raskasta, että hän liittoutuu toisen vanhemman kanssa välttääkseen ristiriitoja ja stressiä. Lapsi voi myös kokea velvollisuudekseen suojella toisen vanhemman tunteita. Lapsen tehtävä ei kuitenkaan ole ratkaista vanhempien välisiä ristiriitoja. Sitä varten on ammattilaisia, jotka auttavat vanhempia elämän uudelleen rakentamisessa eron jälkeen.  

Kontaktikatko lapsen ja vanhemman välillä ei aina johdu vieraannuttavista toimintatavoista. Lapsen käyttäytymisen taustalla voi olla myös muita syitä kuin vieraannuttaminen. Siksi onkin tärkeää miettiä, mitä muita asioita lapsen elämäntilanteessa on, joilla voi olla vaikutusta käyttäytymiseen tai oireiluun. 

Lapsen ehdottomaan haluttomuuteen tavata toista vanhempaansa voi vaikuttaa esimerkiksi  

• aikaisempi suhde vanhempiin,  
• kokemukset erosta,  
• eroon liittyvä ahdistus, 
• lapsen ikään ja kehitystasoon liittyvä mustavalkoisuus,  
• persoonallisuus, temperamentti,  
• ikätasoon liittyvä halu ottaa etäisyyttä,  
• kokemukset väkivallasta tai sen uhasta 
• epätasa-arvoinen asema uusperheessä tai 
• yritys ratkaista lojaliteettiristiriita liittoutumalla toisen vanhemman kanssa.  

 Lapsella voi olla toista vanhempaa kohtaan pelkoja, jotka ovat perusteltuja tai toisen vanhemman manipuloinnin kautta syntyneitä.  

Pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi ja jatka elämää mahdollisimman normaalisti. Mieti keinoja ylläpitää toivoa suhteen rakentamisesta lapseen. Millaisena haluaisit nähdä tulevaisuuden? Mitä askelia sinun tulisi tehdä sitä varten?  

• Vältä toisen vanhemman kritisointia tai syyttämistä lapsen kuullen.   
• Puhu aina rauhallisesti, rakkaudella ja ystävällisesti riippumatta siitä, miten lapsi itse kommunikoi kanssasi.   
• Nauti niistä hetkistä, kun lapsi ottaa itse yhteyttä oma-aloitteisesti.  
• Älä syyllistä lasta, jos hän haluaa vähentää yhteydenpitoa kanssasi.   
• Älä kuormita lasta omilla tunteillasi. Vaikka menneestä ja nykytilanteesta tekisi mieli puhua, älä kuormita lasta niillä.   
• Oman oikeaksi kokemasi version kertominen lapselle voi luoda etäisyyttä ja vihamielisyyttä suhteeseen.   
• Älä syyllistä lasta kertomalla, että hän on tehnyt jotain väärin tai ollut tapaamatta sinua.  
• Kun vietät aikaa yhdessä lapsen kanssa, pyri tekemään siitä lapselle myönteinen kokemus.  
• Osoita lapsellesi, että olet kiinnostunut hänestä kysymällä kouluun, harrastuksiin tai kavereihin liittyviä asioita. 
• Vältä reaktiivista käytöstä lapsen läsnä ollessa ja pysy aina rauhallisena.   
• Vältä lapsen kanssa riitelyä, sillä se aiheuttaa stressiä molemmille.    

 Mikäli oma tilanteesi tuntuu liian haastavalta, hae keskusteluapua ammattilaisilta tai vertaistukiryhmistä. Täältä löydät tietoa eropalveluista Apua sinulle – Apuaeroon.fi 

Ensi- ja turvakotien liiton apua eroon- ja apua väkivaltaan -chateissa lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa voivat keskustella anonyymisti omasta tilanteestaan ammattilaisen kanssa. Jäsenyhdistykset 21:lla paikkakunnalla tarjoavat yksilötapaamisia lapsille ja vanhemmille.  

Myös hyvinvointialueilla toimivat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset  ja kolmannen sektorin toimijat tarjoavat tukea eronneille vanhemmille ja heidän lapsilleen.  

Täältä löydät tietoa eropalveluista Apua sinulle – Apuaeroon.fi