Vanhempien huoneentaulu

  • Kerromme yhdessä lapselle eroaikeistamme ja syistä jotka johtivat eroon. Lapsen ei tarvitse luoda omaa selitystä erolle, eikä syyllistää itseään vanhempien eroratkaisusta.
  • Mietimme yhdessä lapsen asioihin parhaat ratkaisut ja järjestelyt. Emme eroa lapsesta vaan toimimattomasta parisuhteesta.
  • Osoitamme lapselle, että häntä rakastetaan ja hänestä pidetään huolta, vaikka eroamme. Otamme vastaan lapsen tunteet ja kuuntelemme lasta.
  • Kerromme lapselle, mitä muutoksia ero tuo tullessaan ja mitkä asiat eivät muutu hänen elämässään. Pyrimme yhdessä vahvistamaan lapsen turvallisuuden tunnetta.
  • Suojelemme lasta turhilta pettymyksiltä. Emme anna lapselle turhia lupauksia tai toivoa asioista, joista emme voi pitää kiinni tai joihin emme voi vaikuttaa.
  • Ymmärrämme ja hyväksymme sen, että lapselle on tärkeää saada säilyttää yhteys molempiin vanhempiin ja muihin hänelle tärkeisiin ihmisiin. Pyrimme vanhempina mahdollistamaan näiden suhteiden jatkumisen.
  • Kerromme erostamme muille lapsen elinpiirissä oleville aikuisille. Lapsen vastuulle ei jää perheen muuttuneesta tilanteesta tiedottaminen.
  • Toimimme kumpikin omalta osaltamme niin, että keskusteluyhteys välillämme säilyy. Lapsen tehtävänä ei ole toimia viestinviejänä vanhempien välillä.
  • Pidämme huolta omasta jaksamisesta ja haemme tarvittaessa apua. Lapsen tehtävä ei ole toimia kummankaan vanhemman tukihenkilönä eikä perheen tunneilmaston tasapainottajana.
  • Muistamme, että erosta huolimatta lapsen tulee saada elää ikätasonsa mukaista elämää. Ajattelemme, että vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, minkälaiseksi lapsen elämä muodostuu.

Kuka minusta huolehtii? Oliko ero minun syytäni?

Lapselle vanhempien ero voi olla pelottava, surullinen, hämmentävä, raivostuttava tai joskus myös helpottava kokemus. Lapsi joutuu aikuisen lailla käymään läpi monenlaisia tunteita ja elämän muutoksia. Aikuisen tavoin myös lapsi tarvitsee aikaa ja tukea eron herättämien tunteiden ilmaisemiseen.

Lapsen pohdinnat tulevat omaan tahtiin ja erilaisissa tilanteissa. Joskus lapsi saattaa näyttää tunteitaan vasta, kun erosta on kulunut pitkä aika ja lapsi vaistoaa, että vanhemmat ovat riittävän vahvoja vastaanottamaan hänen tunteensa. Vanhempien voi silloin olla vaikea yhdistää lapsen reagointia eroon.

Lapsi voi surra toisen vanhemman poismuuttoa ja pelätä tämän häviävän kokonaan elämästään. Samalla lapsi pelkää, mitä hänelle itselleen tapahtuu. Lähteekö toinenkin vanhempi ja kuka hänestä silloin huolehtii? Lapsi voi tuntea kiukkua ja raivoa sitä vanhempaa kohtaan, joka lähti pois kotoa ja jätti hänet, tai sitä vanhempaa kohtaan, jonka lapsi kokee syylliseksi eroon. Joskus ero voi olla myös helpotus lapselle, jos vanhempien välinen riitely eron myötä loppuu.

Lapset suhtautuvat vanhempiensa eroon yksilöllisesti eri tavoin. Tähän vaikuttaa paljon se, minkälainen perheen tilanne on ollut ennen eroa. Lapsen reaktioihin vaikuttavat myös lapsen ikä ja se, millainen suhde lapsella on kumpaankin vanhempaansa sekä muiden turvallisten ja tuttujen aikuisten tuki.

Lapsen erokokemukseen vaikuttaa erityisen paljon se, miten vanhemmat eronsa käytännössä toteuttavat, millaiseksi vanhempien keskinäinen suhde muodostuu ja miten vanhemmat pystyvät pitämään lapsen etusijalla eroon liittyviä ratkaisuja tehdessään.

Eroavan aikuisen on syytä muistaa, että puoliso, josta hän on eroamassa, on edelleen lapselle tärkeä ja ainutkertainen vanhempi.

Miten puhua lapselle tai nuorelle erosta?

Lapsen suhtautumiseen vanhempien eroon vaikuttaa paljon se, miten erosta puhutaan ja miten lasta valmistellaan asiaan. Lapsen on hyvä olla selvillä perheen tilanteessa tapahtuvista muutoksista, erityisesti niistä asioista, jotka koskevat häntä itseään.

Lapsen näkökulmasta vanhempien ero muuttuu todeksi toisen vanhemman muuttaessa pois yhteisestä kodista tai lapsen muuttaessa toisen vanhemman kanssa uuteen kotiin.

Kun eropäätös on tehty ja erilleen muutto lähestyy, on tärkeää, että molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus viettää aikaa lapsen kanssa, puhua hänen kanssaan ja vastata lapsen kysymyksiin. Olisi hyvä, jos vanhemmat kykenevät yhdessä kertomaan lapselle tulevasta erosta.

Lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten ja millaisista asioista hänelle kerrotaan. Vanhempien tulee kertoa lapselle erosta rehellisesti ja asiallisesti. Silloin lapsi ei joudu rakentamaan selityksiä omassa mielessään. Parisuhteen asiat eivät kuitenkaan kuulu lapselle. Lapselle on tehtävä selväksi, ettei ero ole hänen syytään, eropäätös on aikuisten asia ja he kantavat siitä vastuun.

On tärkeää, että vanhemmat osoittavat lapselle sanoin ja teoin, että molemmat edelleen rakastavat häntä. Lapsella tulee olla lupa rakastaa molempia vanhempiaan, ja tämäkin asia kannattaa sanoa ääneen. On tärkeää vakuuttaa lapsi siitä, että molemmat vanhemmat tulevat säilymään lapsen elämässä.

Lapsi ei saa joutua vanhempien välisten kiistojen ja riitojen todistajaksi ja välikappaleeksi. Jos lapsen kuullen mollataan ja mitätöidään entistä puolisoa, haukutaan samalla myös lapselle rakasta vanhempaa.

Lapsen tarpeita laiminlyödään ja myönteistä kehitystä vaarannetaan, jos pyritään liittoutumaan lapsen kanssa toista vanhempaa vastaan. On tärkeää suojella lapsen puolueettomuutta ja lojaalisuutta. Lapsi luonnostaan rakastaa molempia vanhempiaan ja haluaa olla lojaali kummallekin. Ero ei anna oikeutta laiminlyödä lapsen muitakaan perustarpeita.

Rohkaise puhumaan, mutta anna aikaa

Aikuisen tavoin myös lapsi tarvitsee aikaa ja tukea eron herättämien tunteiden läpikäymiseen. Aikuinen voi rohkaista lasta ilmaisemaan tunteitaan ja kokemuksiaan keskustelemalla niistä hänen kanssaan. Lapsi ei kuitenkaan välttämättä osaa tai halua puhua erosta vanhempiensa aikataulussa. Tästä ei kannata olla huolissaan niin kauan kuin lapsi muuten näyttää voivan hyvin. Joskus lapsi näyttää tunteitaan vasta, kun erosta on kulunut pitkä aika ja lapsi vaistoaa, että vanhemmat ovat riittävän vahvoja vastaanottamaan hänen tunteensa.

Vanhempien ero voi näkyä lapsen käytöksen muutoksena päiväkodissa tai koulussa. Siksi on tärkeää, että vanhemmat kertovat ajoissa perheessä tapahtuvista muutoksista lapsen hoitajalle ja opettajalle sekä muille lapsen tärkeille aikuisille.

Mikäli olet huolissasi siitä, miten lapsesi suhtautuu ja sopeutuu eroon, voit kysyä neuvoa ja apua esimerkiksi kunnan perheneuvolasta. Sieltä saa myös tietoa paikkakunnalla mahdollisesti toimivista lasten ja nuorten eroryhmistä.