Vanhemmuus eron jälkeen

Ero voi olla ratkaisu aikuisten keskinäisiin ongelmiin mutta vain harvoin lapsen ongelmiin. Lapsi kokeekin vanhempiensa eron lähes poikkeuksetta suurena menetyksenä. Se mitä lapsi erossa lopulta menettää, riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, miten vanhemmat eronsa toteuttavat. Eron jälkeen jatkuva yhteishuolto ja vanhempien yhteistyö vaatii onnistuakseen molemmilta vanhemmilta paljon vaivannäköä, yhteistä pohdintaa, sopimista ja joustavuutta. 

Vanhempien välinen yhteistyö ja sovinnollisuus eron jälkeen tukevat lapsen sopeutumista muutokseen perhe-elämässä. Eron herättämien tunteiden läpikäyminen tekee eroon sopeutumisen ja eron jälkeisen elämän aloittamisen helpommaksi myös vanhemmille itselleen. Yhteistyövanhemmuus ei ole aina helppoa tai mukavaa, mutta se on lapsen edun mukaista ja suojelee lasta eron kielteisiltä vaikutuksilta ja tarpeettomilta menetyksiltä. Se, että eronneet puolisot kykenevät suhtautumaan myönteisesti toisiinsa vanhempina, auttaa lasta ylläpitämään kiinteää suhdetta kumpaankin vanhempaansa. On tärkeää, että vanhemmat hakevat mahdollisimman varhain apua ristiriitoihinsa ja yhteistyöongelmiinsa. 

Ero koskettaa aina lasten lisäksi myös sukua ja muuta perheen lähipiiriä. Lasten takia on erityisen tärkeää säilyttää yhteinen vanhemmuus ja suhteet sukuun sekä muihin lapselle läheisiin ja tärkeisiin ihmisiin. Isovanhemmat ja muut perheen läheiset joutuvat usein läpielämään samanlaisia tunteita kuin itse eroajatkin. Usein oman lapsen ero saattaa herättää tunteita mahdollisesti omasta erosta tai isovanhemmilla voi olla huoli suhteiden jatkumisesta lastenlapsiin vanhempien erotessa. Lapsen näkökulmasta olisi tärkeää, että perheen läheiset eivät ryhdy eron osapuoliksi vaan tukisivat lapsia ja eroavia vanhempia sovinnollisuuteen keskenään.  

Eropäätöksen tehneet vanhemmat joutuvat päättämään keskinäisen parisuhteensa. Lapsen hyvinvointi edellyttää kuitenkin, että vanhemmat toimivat yhteistyössä lapsen kasvatukseen ja huoltoon liittyvissä asioissa myös eron jälkeen. Vaikka parisuhde päättyy, yhteinen vanhemmuus jatkuu. Eron herättämät voimakkaat tunteet olisi tärkeä käydä läpi, jotta ne eivät haittaa yhteistyötä entisen puolison kanssa. Lapsen selviytymistä erosta helpottaa, että hän näkee vanhempien välisen yhteydenpidon sujuvan sopuisasti.

Vanhempien välinen eron jälkeinen yhteistoiminta tarkoittaa sitä, että vanhemmat yhdesä vastaavat lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät myös yhdessä lapsen elämää ja asioiden hoitamista koskevat päätökset, ellei toisin vanhempien kesken ole sovittu (yksinhuolto tai työnjako). Yhteistoiminta tarkoittaa yhteishuoltajuuden toteutumista käytännön tasolla. Yleensä yhteistoiminta edellyttää vanhempien välillä myös jonkin asteista kommunikaatiota ja vuorovaikutusta, jotta lapsesta ei tule viestinviejää vanhempien välillä tai päätöksenteko ei kasaudu lapsen harteille. Vanhempien on hyvä keskenään löytää yhteisymmärrärrys siitä, millä tavoin ja kuinka usein vanhemmat pitävät lapsen asioihin liittyen yhteyttä toisiinsa. Joillekin vanhemmille riittää asiallinen sähköposti, toiset vanhemmat kommunikoivat what´sapilla tai osa puhelinsoitoilla tai tapaamisilla. Hyvä apuväline asioista sopimisen ja kommunikaation helpottamiseksi on Kaksi kotia-sovellus.

Vanhempien yhteistyö rakentuu eron jälkeen ajan mittaan. Yhteistyössä tarvitaan toimivaa keskusteluyhteyttä, joustavuutta ja avoimuutta. Vanhemmilla tulisi olla halu kantaa yhteistä vastuuta lapsesta ja tehdä tarvittaessa kompromisseja. Molempien vanhempien vastuulla on, että lapsen suhde toiseen vanhempaan säilyy. Tässä tarvitaan tahtoa ja toisen vanhemmuuden kunnioittamista ja tukemista. Myös sillä on suuri merkitys, miten lapselle puhuu toisesta vanhemmasta.

Eron jälkeinen yhteistyö perustuu vanhempien väliseen toimivaan vuorovaikutukseen. Tämä voi olla haastavaa siksi, että vuorovaikutusongelmat voivat olla keskeinen syy siihen, että eroon on päädytty. Moni vanhempi on todennut yhteistyötä helpottavan, kun hän on ruvennut miettimään entistä puolisoa ”eksän” sijaan lapsen äitinä tai isänä. Vanhemmat voivat tehdä yhteistyötä monella tavalla, mutta lapsen näkökulmasta on riittävää, että puhevälit ovat asialliset ja vanhemmat pystyvät toimimaan yhdessä lapseen liittyvissä asioissa. Mikään yhteistyön tapa ei ole toista parempi, vaan vanhemmat luovat heille parhaiten sopivan tavan.

Vanhempien on hyvä miettiä miten erosta voisi puhua lasten kanssa tai mitä muuttuvassa perhetilanteessa olisi hyvä huomioida lasten kannalta. Katso asiantuntijan vinkkejä videolta miten rakentaa yhteistyötä ja toimivaa vuorovaikutusta eron jälkeen:

Eron jälkeen vanhempien olisi hyvä miettiä yhdessä, miten he jakavat vanhemmille kuuluvia tehtäviä ja vastuita uudessa tilanteessa. Kun arjen pienemmistä kysymyksistä sovitaan etukäteen, vältytään suuremmilta erimielisyyksiltä. Yhteistyötä helpottavat selkeät pelisäännöt siitä, miten esimerkiksi yhteydenpito tai lapsen hankinnat hoidetaan. Vanhemmille suunnattu vanhemmuussuunnitelma on tarkoitettu tueksi ja apuvälineeksi eron jälkeisten käytännön asioiden sopimiseen. Suunnitelma auttaa vanhempia tarkastelemaan asioita lapsen näkökulmasta ja toimimaan rakentavasti yhdessä eron jälkeen.

Eron jälkeiseen vanhemmuuteen on saatavissa apua esimerkiksi perheasiain sovittelusta, erilaisista erovertaisryhmistä ja Apua eroon -chatistä. Hae paikkakuntasi palveluita täältä.

”Kompromissit puolin ja toisin, joustavuus ja avoimuus.  Lasta koskevista asioista ja ratkaisuista pitää puhua avoimesti. Lapsen etuhan se on kaikkein tärkein asia, sopiminen, että päästään sopuun asioista, ettei niistä tarvitse vääntää.”

”Vanhemmuus, lapset on yhdessä tehty ja yhdessä kasvatetaan. Jakamista. Puhumista, vaikka ei aina hotsittaisi. Yhteinen päämäärä on lapsen hyvinvointi, sitä pitää joskus muistuttaa itselle.”

”Jos pystyy pitämään vanhempien hyvät välit eron jälkeen, niin monelta ongelmalta vältyttäisiin. Se palvelee kyllä kaikkia eron osapuolia, sekä vanhempia että lapsia.” ​

Eron jälkeen elämään astuu jossain vaiheessa uusia aikuisia, kun toinen tai molemmat vanhemmista löytävät rinnalleen uuden kumppanin. Uudet ihmissuhteet herättävät tunteita ja saattavat saada aikaan toisen kriisivaiheen, jolloin vanhempien jo hyvin toimiva yhteistyö voi hankaloitua. Tunteiden voimakkuuteen vaikuttaa se, miten nopeasti uudet kumppanit tulevat mukaan ja missä vaiheessa itse on oman eron käsittelyssä. Uusien parisuhteiden myötä joutuu tarkastelemaan uudestaan sitä, mitkä asioista ovat yhteiseen vanhemmuuteen ja mitkä toisen henkilökohtaiseen elämään kuuluvia. Tässäkin tilanteessa kannatta keskittyä lapsen hyvinvointiin, jotta omat kielteiset käsitykset eivät haittaisi lapsen asioiden yhteistä hoitamista. 

Uudet kumppanit herättävät tunteita myös lapsessa, joka voi olla mustasukkainen vanhemmastaan ja käyttäytyä tämän vuoksi vihamielisesti. Monet lapset elättelevät mielessään toiveita vanhempiensa yhteenpaluusta, jotka vanhemman uusi parisuhde murskaa. Lapselle olisi tärkeää saada sopeutua eroon rauhassa ennen kuin hänelle esitellään uusia kumppaneita. Lapsi toivoo, että uudesta kumppanista huolimatta vanhemmalla olisi aikaa olla lapsen kanssa myös kahden kesken. Kahdenkeskinen aika on hyvä keino osoittaa lapselle, että lapsi on edelleen vanhemmalle rakas ja tärkeä, eikä uusi ihmissuhde syrjäytä lasta. 

Vanhemman on hyvä miettiä, missä vaiheessa uutta ihmissuhdetta lapsi otetaan mukaan, jotta lapsen elämän aikuiset eivät vaihtuisi usein. Lojaaliudesta molempia vanhempia kohtaan lapsi voi olla epävarma siitä, onko hänellä lupa pitää vanhemman uudesta kumppanista. Vanhemman ei tulisi lapsen kuullen arvostella tai mustamaalata uutta kumppania, sillä entisen puolison uusi kumppani voi olla jonain päivänä yksi lapsen elämän tärkeistä aikuisista. Katkeruuden ja mustasukkaisuuden tunteet on syytä purkaa ystäville, sukulaisille tai ammattilaisille, ei lapselle. Kun lapsi ei joudu kärsimään aikuisten jännitteisistä väleistä, voi hän parhaimmillaan saada elämäänsä tulevien uusien aikuisten mukana iloa ja turvaa.