Parisuhteen päättyminen on muutostilanne kaikille perheenjäsenille. Vanhempien ero heijastuu aina myös lapsen elämään. Lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi, on vanhempien hyvä eroa pohtiessa tai eron jälkeen hakea apua oman selviämisen tueksi sekä vanhemmuuden haasteisiin.

Vanhempien välinen yhteistyö ja sovinnollisuus eron jälkeen tukevat lapsen sopeutumista muutoksiin. Eron herättämien tunteiden läpikäyminen tekee eroon sopeutumisen ja eron jälkeisen elämän aloittamisen helpommaksi myös vanhemmille itselleen.

Parisuhteen päättyminen

Parisuhteen päättyminen herättää eroajissa monenlaisia tunteita. Ero voi tuoda mukanaan tunteen petetyksi tulemisesta, turvattomuutta, luopumisen tuskaa, toivottomuutta, vihaa tai helpotusta. Tulevaisuus usein pelottaa eroajaa. Myös lasten asiat ja huoli lasten selviytymisestä aiheuttavat ahdistusta.

Syyllisyys eroon johtaneista ratkaisuista tai eropäätöksestä, pettymys itseen tai parisuhteeseen samoin kuin suru parisuhteen loppumisesta ovat tunteita, joita molemmat puolisot joutuvat läpikäymään.

Eron läpikäyminen on aina yksilöllinen prosessi. Puolisot voivat ajatella eroamisesta hyvinkin eri tavalla. Toinen voi kokea helpotusta ja toinen voi olla hyvin ahdistunut.

Eroamiselle on tyypillistä eron eriaikaisuus; puolisot harvoin tekevät eroa samaan tahtiin. Eron eriaikaisuus aiheuttaa monia ongelmia. Olisi tärkeää, että puolisot puhuisivat erosta keskenään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Silloin he voisivat olla edes jossain määrin samalla viivalla silloin, kun ero käytännössä toteutuu. Eroprosessin eriaikaisuuden ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään entisen puolison reagointia, käyttäytymistä ja ajatuksia.

Ero koskettaa aina myös lapsia, sukua ja muuta perheen lähipiiriä. Lasten takia on erityisen tärkeää säilyttää yhteinen vanhemmuus ja suhteet sukuun sekä muihin lapselle läheisiin ja tärkeisiin ihmisiin. Isovanhemmat ja muut perheen läheiset joutuvat usein läpielämään samanlaisia tunteita kuin itse eroajatkin. Usein oman lapsen ero saattaa herättää tunteita mahdollisesti omasta erosta tai isovanhemmilla voi olla huoli suhteiden jatkumisesta lastenlapsiin vanhempien erotessa.

Lapsen näkökulmasta olisi tärkeää, että perheen läheiset eivät ryhdy eron osapuoliksi vaan tukisivat lapsia ja eroavia vanhempia sovinnollisuuteen keskenään.

Eron pohdinta vaihe

Ero voi tuntua sitä pohtivalta ainoalta ratkaisulta parisuhteen ongelmiin. Henkilökohtaisen eropohdinnan tai yleisen eropuheen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa eron vääjäämätöntä toteutumista. Erityisesti lasten takia eroa harkitsevien tulisi ennen eropäätöstä selvittää kaikki muut vaihtoehdot saada apua.

Ero voi olla ratkaisu vanhempien parisuhteeseen liittyviin ongelmiin, mutta harvoin se on sitä lapselle. Apua ongelmiin tulee hakea ajoissa. Hankalistakin tilanteista on mahdollista selvitä niin kauan, kun molemmilla puolisoilla on halua ja tahtoa yhteiselämän jatkamiseen.

Eropohdintojen taustalla vaikuttavat monet syyt. Arkisen elämän kulku, työelämän paineet, yhteisen ajan vähyys, perhevastuiden epätasainen jakautuminen ja taloudelliset huolet voivat koetella suhteen kestävyyttä. Ongelmana saattavat olla vuorovaikutukseen liittyvät tekijät; puhumattomuus, kyvyttömyys ilmaista omia tarpeita tai kuulla toista, jatkuva riitely ja eripuraisuus tai toisen arvostelu. Ensimmäisen lapsen syntymä voi olla haaste parisuhteelle. Eropohdintojen taustalla voivat olla myös perhe-elämää kuormittavat päihde-, mielenterveys- tai väkivaltaongelmat.

Eropäätöksen tekeminen on vanhemmille yksi elämän vaikeimmista ratkaisuista. Eroa pohtiessa kannattaa miettiä mihin haasteisiin eroamalla haetaan ratkaisua.

Vanhempana eron jälkeen

Ero voi olla ratkaisu aikuisten keskinäisiin ongelmiin mutta vain harvoin lapsen ongelmiin. Lapsi kokeekin vanhempiensa eron lähes poikkeuksetta suurena menetyksenä. Se mitä lapsi erossa lopulta menettää, riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, miten vanhemmat eronsa toteuttavat. Eron jälkeen jatkuva yhteishuolto ja vanhempien yhteistyö vaatii onnistuakseen molemmilta vanhemmilta paljon vaivannäköä, yhteistä pohdintaa, sopimista ja joustavuutta.

Yhteistyövanhemmuus ei ole aina helppoa tai mukavaa, mutta se on lapsen edun mukaista ja suojelee lasta eron kielteisiltä vaikutuksilta ja tarpeettomilta menetyksiltä.

Se, että eronneet puolisot kykenevät suhtautumaan myönteisesti toisiinsa vanhempina, auttaa lasta ylläpitämään kiinteää suhdetta kumpaankin vanhempaansa. On tärkeää, että vanhemmat hakevat mahdollisimman varhain apua ristiriitoihinsa ja yhteistyöongelmiinsa.