Vuoroasumisesta puhutaan silloin, kun lapsi asuu yhtä paljon tai lähes yhtä paljon molempien vanhempiensa luona. Yleisimmin vuoroasumista toteutetaan viikko-viikko -periaatteella, mutta muitakin vaihtovälejä on. Tällä hetkellä lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä kodissa, mikä vaikuttaa lapsen elatuksen tarpeeseen, asumistuen perusteisiin sekä koulun ja päivähoitopaikan määräytymiseen.

Lapsen on tärkeä saada kokea, että asumisratkaisu on valittu hänen parhaakseen. Vanhemmat valitsevat vuoroasumisen yleensä siksi, että he haluavat elää arkea lastensa kanssa ja jakaa kasvatusvastuun tasavertaisesti. Myös elatusvastuun jakautuminen tasapuolisesti ja vanhempien välisen kiistan välttäminen voivat olla asumisratkaisun taustalla. Vuoroasuminen vaatii vanhemmilta keskusteluyhteyttä, joustavuutta ja yhteistyötaitoja. Vaikka ikävä ja syyllisyys voi ”lapsettomalla” viikolla vaivata vanhempaa, tarjoaa viikko myös mahdollisuuden omaan aikaan. Kun vanhempi ei ole lapsen kanssa koko ajan, hän voi kokea yhteisen ajan entistä arvokkaammaksi.

Lapselle kahden kodin arki on hyvä siksi, että hän voi säilyttää läheisen ja kiinteän suhteen molempiin vanhempiin eron jälkeen. Lapsen tulisi olla halukas vuoroasumiseen ja hänen toiveensa esimerkiksi vaihtovälin pituudesta tulee ottaa huomioon ikä- ja kehitystason mukaisesti. Mitä pienempi lapsi on, sitä tarkemmin asumisratkaisua valitessa tulisi pohtia, millainen lapsen suhde molempiin vanhempiin on, miten vanhemmat tulevat toimeen keskenään ja miten kaukana kodit sijaitsevat toisistaan. Asumisen tarpeet voivat myös muuttua iän myötä. Esimerkiksi murrosiässä, itsenäistymisen ja kaveripiirin merkityksen kasvaessa, voi tulla tarve muuttaa aiemmin sovittua asumisjärjestelyä.

Vuoroasumisen haasteena lapselle on, että hän joutuu kulkemaan kahden kodin välillä ja sopeutumaan joustavasti kahden kodin sääntöihin. Lasta voi rasittaa tavaroiden alituinen pakkaaminen tai unohtuminen toiseen kotiin. Vanhempien tulisi pitää huolta siitä, että lapsen ja tavaroiden kulkeminen kahden kodin välillä sujuu mahdollisimman vaivattomasti. Lähekkäin sijaitsevat kodit helpottavat lapsen elämää: koulunkäyntiä, ystävyyssuhteiden ylläpitoa ja harrastamista.

Lapset sopeutuvat yksilöllisesti vuoroasumiseen. Parhaiten asumisratkaisu toimii silloin, kun vanhemmat tekevät yhteistyötä lasta koskevissa asioissa ja lapsella on tunne siitä, että hänellä on paikka molemmissa kodeissa.  Lapsi voi silloin kokea, että hänellä on edelleen yksi perhe, joka vain asuu kahdessa kodissa.

Vetovastuussa vuoroviikoin -blogissa (23.1.2018) kuvataan vuoroviikkoasumista toteuttavien vanhempien kokemuksia vuoroasumisesta ja siihen sisältyvästä yhteistyöstä toisen vanhemman kanssa.

Vuoroasumista pohtiessa ota huomioon:

  • lapsen ikä eron hetkellä
  • kotien välinen etäisyys
  • lapsen oma halu vuoroasumiseen ikätaso huomioiden
  • lapsen omat valmiudet ja kyky vuoroasumiseen
  • mikä on lapsen kasvun ja kehityksen kannalta parasta
  • kummalla lapsi on kirjoilla (sen mukaan määräytyy esim. asumistuki ja koulukyydit)
  • lapsen elatus ja kulujen jakaminen niin, että lapsella on eronkin jälkeen mahdollisuus esim. harrastaa
  • vanhemman oma halu vuoroasumiseen
  • vanhemman joustavuus ja järjestelykyky
  • vanhemman kyky keskusteluun ja yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa